Raisio-Luvia

Siirtopurjehduksemme alkoi myrskyisissä merkeissä. Ilmanpuntari näytti myrskylukemia ja säätiedoitus lupasi kovaa tuulta. Minun on tarkoitus nostaa veneeni ylös masto pystyssä Laitakarin satamassa ja otimmekin suunnaksi pohjoisen. Tuuli oli vastainen ja ajamalla koneella saavuimme illan jo hämärtyessä Kustavin Lootholman laituriin. Täällä olisimme turvassa, jos tuuli todella yltyisi, sillä laguuni on suojassa kaikilta tuulilta. Matkalla emme kohdanneet pahempia vastoinkäymisiä, pientä aallokkoa lukuunottamatta ja olihan kone yskäissyt muutaman kerran.

Kovia tuulia ei tullut, ei edes near gale -tuulta, joten lähdimme seuraavana päivänä ajelemaan, vastatuuleen tietysti. Kustavin lossin kohdilla huomasin, että polttoaine oli lopussa. Kiinnityimme laituriin lossin vieressä ja haimme nestetäydennystä Kustavin kylältä muutaman kilometrin päästä. Liftattuamme takaisin jatkoimme Tröömiä pitkin kohti pohjoista. Tröömin salmessa oli kova vastavirta, yli kaksi solmua, eikä vene meinannut millään pysyä kurssillaan. En ole Suomessa kohdannut moista virtaa ennen, vaikkakin tiedän muutamia pienempiä kohtia, joissa vesi virtaa kuin koskessa, mutta nyt koko salmi oli yhtä koskea. Neljän somlun nopeudella puskimme salmesta merelle ja aallokko kasvoi. Kovalla tuulella on varmasti vaikea ajaa Tröömin salmesta ulos kohti pohjoista, mataluus luo kovan aallokon. Vaikka tuuli oli vain kymmenisen metrin luokkaa ja alle, oli allokko jo jyrkkää ja ajo töyssyistä, eikä purjeista vielä saanut apua. Juuri kun olimme tulleet kääntöpisteen kohdille ja saatoimme nostaa purjeet, kone sammui, suodatin tukossa. Nopeasti purje ylös ja selvisimme tukalasta tilanteesta. Näillä vesillä kun ei kannata poistua väylältä, ainakaan jos ei tunne aluetta yhtään paremmin. Nyt matkamme jatkui upeasti purjehtien kohti Uuttakaupunkia. Yövyimme ankkurissa saaren (?) takana, kun emme päässeet rantaan. Rannat täällä ovat matalia tai kivikkoisia ja usein molempia. Nyt kuitenkin oli hyvä pohja ankkuroitua ja tuulikin pysyi kohtuudessa.

Heti kun näki lähteä liikkeelle, nostimme ankkurin. Täällä ei tee mieli kulkea pimeään aikaan, viittojen välit saattavat olla paikoin kymmenen metrin luokkaa, vaikka luulisi olevansa avomerellä. Nyt edessämme oli yksi alueen pahimmista paikoista kovalla tuulella, Rihtniemi. Paikka oli maineensa veroinen, allokko oli kovaa, vaikka luoteis-tuuli vain 7 m/s. Puskemalla koneella purjeiden avustaessa selvisimme kuitenkin ilman kommelluksia. Saavuimme taas pimeän ajaksi satamaan, Rauman Merijakamon laituriin ja yö oli rauhallinen. Käytyämme kaupassa parin kilometrin päässä oli valmistautuminen seuraavaan päivään edessä. Katsoimme kartalta sisemmän reitin ja päätimme kulkea sitä kautta.

Raumalta kohti Laitakaria lähdettäessä on linjatauluja vaikea löytää, jos niitä jossain on. Kivikkoa on joka puolella, mutta viittojakin on, joten ajaminen onnistuu ja purjeillakin pääsimme mukavasti. Mielenkiintoinen paikka oli kapea kannas nurmeksen saareen, jonka poikki oli kaivettu kanava. Nyt meno kanavasta sujui helposti, ei ollut vastaantulijoita, kesällä kannattaa antaa äänimerkkiä, sillä väistämiseen ei ole tilaa. Suojainen lahi aukesi edessämme ja olipa kannaksen rannoilla muutamia poijuja kiinnittymiseen, hieno paikka varmasti. Me jatkoimme kuitenkin matkaamme kohti Laitakarin satamaa Luvialla. Meri aukeaa suoraan Laitakarin edustalla ja aallokko oli myös kohtalaista, kovalla länsi-tuulella ei tästä välistä kyllä mennä. Nyt matkamme läheni loppuaan ja vaikka väylä oli 1,2-2m, emme kertaakaan osuneet kiville, vaikka syväyksemme on 1,4m.

Näin syksyllä on rauhallista purjehtia, ja tuulia riittää. Satamat ovat kiinni, siis maksuja ei kukaan perinyt ja kaksi venettä näkyi matkalla, joista ainakin toinen oli huvivene. Jos haluat käydä suihkussa, meri on puhdas ja sopivan viileää, kaupoissa pitää käydä kylissä tai kaupungissa ja polttoainetta ostaa sieltä, missä sitä on ja tarpeeksi kerralla.