Nyt on vene purettu siitä valtavasta tavaramäärästä, joka oli mukana, olihan tarkoitus olla lähes omavarainen koko vuoden ajan. Paljon oli sellaista mukana, mitä ei tarvittu ja jotakin uupui, mitä olisi tarvittu. Tilan puute oli aika rasittavaa, ainakin kun yrittää siivota ja tavaraa on joka nurkassa. Jos on varaa, niin silloin voi turvautua paikallisiin varaosaliikkeisiin, mutta kauempana merellä tämäkään ei toimi, joten ainakin ns "elintärkeät" toiminnot pitää turvata jollain, tuplasyysteemeillä, varaosilla ja taidolla vaihtaa osat, tai idioottivarmoilla osilla, jotka eivät hajoa koskaan. Huomsain, että kaikki hajoava hajoaa nopeasti ja sen jälkeen ei oikeastaan mikään hajoa, ellei vika ole käyttäjässä, joten alkumatkan vaikeuksiin saa näköjään varautua.

Nettiyhteys tuotti päänvaivaa meidän matkalla. Saksassa sai ostettua prepaid-liittymän joka toimi omassa kortissa, tietokoneessa moitteetta, eikä rasittanut budjettia liikaa. Pelkkien satamien wlan-yhteyksien kanssa leikkiminen oli turhauttavaa, toki ne toimivat hyvin monissa satamissa, mutta eivät merellä olessa. Sääfax sekoili koko ajan, mikä oltiin Saksassa ja Hollannissa, taas toimii, kotilaiturissa, mikä lie ongelma? Autopilotin kanssa on aina jotain, vaikka usein se on kiinni purjeiden tasapainosta/trimmistä tai aallokosta. Vaikka aallot estivät meiltä menon, eivät ne olleet lähelläkään Färsaarten aallokkoa jossa olimme 2009. Jos aalto väänsi venettä silloin ja kovaa, nyt lähinnä tuuli käänsi venettä kun purjeita oli liikaa aina puuskien yllättäessä, aallot eivät venettä kääntäneet. Vaikeutta tällä matkalla lisäsi rantojen mataluus ja jatkuvat SW-tuulet, jotka yltyivät aina koviksi tai jopa galeksi. Rantaan tulee usein 10 mailin lisämatka mereltä ja se matka voi koitua kohtaloksi kaatuvissa ja rullaavissa aalloissa, hiekkasärkkien vaaniessa pohjaa metrin päässä kölistä ja välillä jopa lähempänä. Aikaa kuluu satamaan ja pois ajoon aivan liikaa, varsinkin jos haluaa purjehtia vain valoisaan aikaan. Oman lukunsa tuo jatkuvat sateet, jos osuu sellainen kausi kohdalle, ja vettähän tulee sitten kerralla ja paljon, ukkoskuuroista puhumattakaan. Onneksi olimme ainoan ukkoskuuron laiturissa, lähellä Amsterdamia. Oli kokemus kuvata salamointia valtavien jyrähdysten säestäessä, tosin meidän taidoilla ei kuvista monikaan onnistunut.

Yökuva Pohjanmereltä, valoja riittää, mennäkkö ohi oikealta, vasemmalta, väistää, tai......???

Vaikka tänään satoi jo lunta ja maa on valkoinen, on pikku pakkanen, aion vielä tehdä muutaman lenkin veneellä. On aikaa, ei työtä, lopetinhan miltei parikymmentä vuotta kestäneen leikkimisen yrittäjänä ja odotankin nyt uusia haasteita.

Visbystä painuttiin ruotsin rannikkoa ylös, yksi yö meni ankkurissa Örnön lähellä tutussa paikassa ja siitä sitten Sandhamniin saunaan, satama oli tosin kiinni, mutta saunoa voi hotellissa kovaan hintaan. Seuraavaksi bongattiin Arholma. Ketään ei oikein liikkunut missään, yksi suomalaispurkkari tuli taas vastaan, mutta eivät vastanneet kutsuun, olisin kysynyt, minne matka, oli vaan nyt tylsää ajella koneella täysin pläkässä. Seuraavana päivänä lähdettiin kohti Maarianhaminaa ja jostain se tuuli taas heräsi, iltapäivällä heräsi jo säätieteilijätkin, ja saatiin myrskytuulista varoitus ja galewarningia, että niitä piisaa. Onneksi aallot tulivat takaa ja matka taittui, ei tosin niin hyvin, mitä kuulin porukalta, jotka olivat ostaneet yli 50 jalkaisen Swanin Hollannista, seitsämässä vuorokaudessa sieltä Ahvenanmaalle, no huh huh.

Sponsorimme tuli kyytiin ja jatkoimme mukavissa takatuulissa kohti Korppoota, jossa pääsimme nauttimaan ravintolan antimista ja saunasta. Korppoo on yksi harvoja paikkoja, joka on auki myöhään syksyllä ja palvelu pelaa ja ruoka on hyvää.
 Jopa Ruotsissa oli paikat kiinni ja satamamaksujakaan ei peritty, mutta täällä Suomessa raha kyllä kelpaa, vaikka sillä ei niin mitään vastinetta saakkaan, niin kuin Mossalan rannassa, 15e laituripaikasta per vrk näin syksyllä on kyllä liikaa. No, Mossala on nykyisin venäläisten omistuksessa, kuulemma kaksi veljestä Pietarista omistavat paikan. Olihan se outoa maksaa kalastusluvista venäläisille omassa maassaan, perin outoa???? jos sen näin ajattelee.

Mitä jäi mieleen matkasta:

Meillä on maisemat ihan rempallaan verrattuna muihin maihin, yleiset ja yksityiset paikat, talot, ladot jne. Myös tieto  Suomesta ja Saaristomerestä on kovin puutteellista eurooppalaisten veneilijöiden keskuudessa.

Ystävällisyys on huipussaan Ruotsissa ja Saksassa ja osassa Hollantia pienellä varauksella. Suomi tippuu valitettavasti häntäpään alapuolelle.

Hinnat ovat suht samoja, joku on halvempaa jossain ja joku taas muualla, mutta saksalainen säästää jokapäiväisissä menoissaan 30% (arvio), verrattuna meihin, mutta kaikkea en tiedä, joten se siitä.

Alkoholipolitiikka on syvältä meillä, oli mukavaa kun viinin sai ruokakaupasta, esim Lidlistä löytyi viinihylly, joka meiltä täällä puuttuu, mikä vit....n EU tämä on. Mersun olisi saanut viidellä tonnilla ja nätin sellaisen, meillä 17 tuhannella.

Ihmisiä on ihan liikaa muualla, mutta meillä on rauhallista, jopa hollantilaisetkin kehuivat purjehdusreissunsa jälkeen suomen luontoa saaristossa, mitä nyt mökkejä on joka nurkassa niin, että ei enää löydä mukavaa ankkuripoukamaa. Eurooppalaisia tuo ei haittaa, koska he ovat tottuneet parkeeraamaan veneensä vaikka siihen mökkilaituriin jos tarve niin vaatii.

Säät eivät meillä estä veneilyä, aina on suojaisia paikkoja, toista se on Pohjanmerellä.

Rahaa pitää olla kun lähtee reissuun, meidän pikkubudjetti ei kestänyt jatkuvaa pysähtelyä ja odottelua satamissa, satamia kun on melkein pakko käyttää ja ainakin kun kelit ovat huonot.

Ei se purjehdus mitään huvimatkailua ole, mutta kanavilla ajo on, varaat vain aikaa ja rahaa.

Huomenna pitäisi lähteä, suuntana taitaa olla Ruotsin manner ja sitä seuraillen kohti pohjoista, sen verran on tuulista. Syyskuu oli vissiin sateisimpia sataan vuoteen täällä Ruotsissa, ainakin jossain päin ja kylmää ja kosteaa on nytkin. Oltiin eilen museossa ja vaikka sisään maksoi 12 euroa, oli siellä nähtävää ja "koettavaa" yllin kyllin. Tulipahan hieman tietoa Gotlannin synkästä historiasta ja aarteista, joita on löytynyt pitkin Gotlantia.