Tuuliperäsimen testailua.
Parhaiten tuuliperäsin (engl. windvane) toimii, kun purjeet ovat tasapainossa, että vene menisi muutenkin melko pitkään hyvin suoraa linjaa. Me menimme genualla ja ainakin kovissa puuskissa oli tuuliperäsimellä ongelmia, johtuen osittain väljästä ohjauksesta, rattaat kuluneet ja pieni "klappi" vie tehoja suuremmilta ohjausliikkeiltä. Voimaa kyllä oli ja ohjausmekaniikka toimi hyvin ja pienemmillä tuulilla (6-8 ms) menikin kivasti. Kun hieman näkee vaivaa purjeiden asettelussa ja sääolot pysyvät melko samanlaisina, on tuuliperäsin kerrassaan hieno laite.

Hieno keli merellä jatkuu. Viikonloppu meni luonnonsatamassa uiden ja sukeltaen. Merivesi oli 18 asteista ja mielettömän kirkasta. Kalaa näkyi kaislikossa ja näin läheltä jopa noin neljän kilon taimenen, mutta harppuuna ei ollut mukana. Lahnoja ja särkiä oli runsaasti ja joku ahvenkin oli paikalla. Paisti uuniin ja illalla otettiin rantakalliolla vielä uzon tyhjennys teemaksi ja juttu luisti muiden veneilijöiden kanssa. Tällaista on maailman parhaassa saaristossa.
Näin oli vielä kuukausi sitten, plogiteksti katosi välillä?!?!??

Asensin tällä viikolla veneeseeni kameran. Tarkoitus on katsellä kuvaa alhaalla hääriessä, mutta se lisää myös turvallisuutta kun näkee veneen yölliset vieraat. Testaaminen jää seuraavaan reissuun ja hyödyn arviointi ensi kesään.

Kalassa tuli käytyä ja kalaakin saatiin, Airistolta ämpäri silakkaa ja jigillä vielä komeita ahvenia Paraisilta. Paistettuja silakoita tuli syötyä heti samana iltana ja kyllä olivat maukkaita.

Perkins vaatii talvihuollon ja kohta voikin vetää veneen maalle. Perkins remonteista on jäänyt kaikenlaista osaa, pitäisi varmaan myydä pois, kun alkaa varastotilan rajat tulemaan vastaan. Olen pitänyt melko kattavan varaosa-arsenaalin omaan koneeseeni, aina kannesta kiertokankeen jne., liekö jo turhaa hamstraamista.