Voiko veneen nostossa mennä jokin pieleen?

Kerron nyt kuinka veneen nostoa ei tule suorittaa.

Olin töissä kello kuuteen, veneen nosto oli sovittu seitsämäksi. En ehtinyt syömään päivällä, mutta ajattelin veneen nusevan nopsaan ja hoitavani aterioinnin sen jälkeen, virhe numero yksi. Ajoin veneen nostopaikalle hyvissä ajoin, mutta traktori odotti jo. Koitin vielä lisätä ilmaa trailerin renkaaseen ja huomasin, että se ei nyt vaan ota onnistuakseen, jätetään se siis, virhe 2. Ilta pimeni, vene on saatava ylös, äkkiä siis veneeseen ja vene käyntiin, liina kaverille ja traktorimies laski trailerin veteen, moka3, olihan sivutuet jääneet levittämättä trailerin maantiesiirron jälkeen. Tuuli koveni, sivusta työntää, joten kaasulla kohti traileria. Pam....??##!!?, liekö veren sokeri kun noin pahoja pääsee suusta. Traktorimies valisti:" ei se mahdu". Minä siihen ##!!???## ja vähän eukon sättimistä siihen päälle, kun ei huomannut sivutukia levittää?? Traileri ylös ja tuet kohdilleen, jotta mahtuu, traileri takaisin veteen ja uusi pukkaus kyytiin, koita nyt hel....tti antaa suuntaa kun en näe. Eikö kuulu, kohta kuuluu kun lisäsin ääntä, huusin jo hulluuden rajan takaa. Kyytiin meni, vaihde päälle ja keulaan. Oisko liinaa? Juu, on se täällä maalla, p...k...le###?!! Mitäs siinä enää voi, en per....le peruuta pois. Hyppäsin veteen vaatteet päällä ja turvakengät jalassa, kylmääääää. Liina tänne ja sukelsin kädellä sitä trailerin ympäri, kello kädessä tottakai. Kello irti ja otappa koppi, ei ottanut, kivikkoon meni ja hajalle, retrokello. Liina kiinni ja koitetaan nouseeko, liina luisuu, takas veteen, edelleen kylmäääää. Liina kiinni ja ketju jonnekkin, vahvaan vanttiruuviin, hyvä paikka, no ei ollut. Kolmannen kerran takas veteen , vai olinko, enää ei ollut kylmä, en edes muista tarkkaan, mutta vene nousi ja vanttiruuvi petti. Lisää avunpyyntöjä yläkertaan ja enemmän vielä alakertaan, niitä rumia, tiedättehän. Nosta nyt vaan ylös, ei jaksa enää. Hyvä traileri, nousee kyllä ja traktori oli vahva, mutta se rengas ei kestänyt vanteella ja vähä vinossa tuli. Peruutettiin paikalle, vähän aurasi maata ja takavalo tuhoutui, traileri on sitten vahva, se kyllä kestää. No, vene on ylhäällä. Joku huoltotoimikin tuli vielä tehtyä ja sitten pikaisesti matkaan. Grillille, on niin hitonmoinen nälkä ja ei kehtaa märillä kalsareilla kauppaan. Joo, haalarit oli pakko riisua, kun niistä valui vettä liikaa, kaihaloihin asti märät. Grilli ei ole auki, ei voi olla totta ##!?##. No ei kun saunaan ja kokkaamaan pastaa, konjakki hörppy ja alkoi helpottamaan. Montakohan mokaa tulikaan tehtyä. Ja kauhee kiire koko ajan.

Veneen nosto taas edessä. Viime hetket merellä olivat kerrassaan kauniit. Hyvin Erika ohjasi Luvian karikkoisilla vesillä, vaikka vesi on alhaalla ja osa väylästä aika matalaa.

Rauma ja Nurmes

Monille Saaristomeren kävijöille tuntematon paikka muutaman mailin päässä Raumalta on Nurmes. Veneelle on hyvä laituri, mutta kovin syvää täällä ei ole. Oma veneeni syväys, 1,4m vielä menettelee, ja on joku ollut kyntämässä pohjaa 1,7m syväykselläkin. Suoraan kun tähtää laiturin nokkaan ja jää siihen, niin syvyys riittää ehkä juuri ja juuri sinne 1,7m asti, mutta sivuille ei juuri voi poiketa ja matkallakin saattaa pohja tulla vastaan. Oikea (Pohjoinen) puoli on syvempi ja Etelän puolelle ei juurikaan voi mennä kuin pienellä soutuveneellä tai matalauintisella veneellä nyt ehkä. Jos menee liiaksi etelään laiturista, loppuu vesi saarten välistä lähes tyystin, ehkä siinä on noin 30cm vettä.

Tulo nurmeksen Itä-puolen laituriin onnistuu kun seutaa viittoja ja on aina viittojen "oikealla" puolella, pientä tarkkuutta ja pujoittelua siis. Linjataulut on, mutta ainakin yhden kun saa kiinni, on jo kaukana väylältä, joten itse seuraan nyt vain viittoja.

Saari on mielenkiintoinen ja riittävän iso ja aina rauhallinen paitsi ehkä pitsiviikon relluttelujen aikaan. Onkia voi laiturilla ja kalaakin saa aina joskus. Tulentekopaikkoja laavuilla löytyy useita ja puitakin tuodaan valmiiksi. On ulkohuussia, polkuja ja vaikka mustikkaa, jotka on jo kyllä melkein poimittu. Aivan mahtava hiekkaranta löytyy länsireunalta ja upeat ja lämpimät kalliot eteläpuolelta. Omaa rauhaa löytyy varmasti.

spray 33

Merivuokko, kaksi pistettä.
Myytävänä ihan huippukuntoinen kirja, 60e. (ylimääräinen siis minulle ja lukematon ja kuin uusi.)

Olipa taas pilkkipäivä ja tulikin käytyä pilkkikisoissa Säkylän Pyhäjärvellä. Tällä kertaa kyse oli Satakunnan PM-pilkkikilpailusta. En kyllä kuulu kyseisen piirin seuraan, mutta kun kilpailu oli avoin, niin pitihän sitä koittaa. Ja tälläkertaa ei voi sanoa, että olisin harjoitellut, sillä olen käynyt järvellä vain kisoissa.  Kun lauantain kisoissa oli niin pieni alue, että istuskelin sen lähinnä Kristallirannan edustalla ja kokeilin pilkkejä ja koukkuja, niin nyt pääsi" juoksemaan". Päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja painelin reipasta vauhtia juuri siirtymäajan verran. Toinen reikä antoi puolitoista kiloa ahvenia, mutta sen jälkeen piti lähteä kalaa hakemaan. Kairasin monia tyhjiä reikiä ja aina välillä sain pienen "putken" ahvenia. Kala ei ollut syönnillä tai sitä oli paikoilla liian vähän. Kovaa työtä ja tarkkaa paikkojen koluamista ja vähän tuuriakin vaadittiin siis tässä kisassa. Lopputuloksissa olin yleisen, miestensarjan toinen, seitsämän ja puolen kilon ahvensaaliilla. Kunniamaininta menee kyllä nuorten sarjaan yli 13 kilon saaliilla, hienoa. Värikoukkuna oli nyt aamulla enemmän keltaista ja iltapäivällä se perushyvä oranssi vihreä koukku, tuunattuna ja pilkkinä oli Rappa.

Nyt löytyi uusi väri Säkylän Pyhäjärvelle, oli testaajien mukan oikea possukoukku, siis possuahvenille tai muuten vaan oli tullut hyvän kokoista fileahventa. Harmi, että en itse ehdi nyt kalaan, kun on näitä muita "harrastuksia". 

Tuli taas käytyä pilkkikilpailuissa Säkylän Pyhäjärvellä. Kisa alkoi osaltani hieman heikosti, ei tahtonut löytää kalaa sitten millään. Muutama ahven tuli sieltä täältä ja liikuinkin alkuun paljon. Lopulta huomasin" ukkoparven" vetämässä ahvenia oikein urakalla ja arvasin jo olevani myöhässä. Osuin kuitenkin mukavaan kalaparveen ja yhdestä reiästä nousi nopsaan 5-6 kiloa nättejä ahvenia, olin jälleen pelissä mukana. Lisäsin vauhtia ja löysin vähän paremmin ottavan värikoukun ja lopulta näytti jo siltä, että saan pakin täyteen. Reikiä oli kuitenkin jo niin paljon jäällä, että paikat alkoivat loppua ja aloinkin pilkkiä vanhoista avannoista. Se kannatti, sillä lopputulos oli hieman yli 16 kiloa ahvenia ja se oli kisan suurin saalis. En muuten arvannut lopputulosta, sen verran meni kisan alku huonosti.

Ja millä pilkillä ne kalat tulivat? Värikoukkupilkillä ja niitä voi ostaa täältä: www.pomppunen.weebly.com"