Satamamaksu
Tässä kooste satamamaksuista joita olen kerännyt eri lähteistä. En vastaa hintojen oikeellisuudesta ja voitkin laittaa kommenttia, jos hinta on pahasti pielessä. Hinnat euroissa, jos ei muuta mainittu. Hinta/hinta sähköllä. Hintaan vaikuttaa, otatko myös; saunan, sähkön, vesi yms., joten eri veneilijät maksavat monin paikoin eri hintoja. Hinnat 2013 hintoja.
Berghamn 5/8e
Etelä Berghamn 4e
Bränskär 12/17e
Hanko 22-27e/27-33e
Helsingholmen 10e/15e
Inkoo Jakobshamn 20e/kausi
Isokari 10e (päiväkäynti 5e)
Jussarö 10e
Katanpää 12/15e
Keisarhamn 12/16e
Keistiö 15/18e
Klamila 7/9e
Korppoström 19e sis. sähkö ja sauna
Kotka 20/22e
Lappo 17/22e
Lootholma 20e
Loviisa laivasilta 18e
Maisaari 8e
Merimasku 15/17e
Nauvo 25e
Näsby/Houtskär 20e
Parattula 20 e sis. saunan ja sähkön
Pähkinäinen 8e
Porvoo 18e
Pyhtään Kaunissaari 18e (pv 5e)
Remmarhamn 20e
Rosala Nötholm 13e
Sandvik Kökar 19e
Sommaröstrand Tammisaari 22/27e
Svartholm Loviisa -
Tammisaari 17/20e
Teersalo 15e/?
Turku 27e ?
Utö 25e
Ulkomaat:
Stokholm Wasahamn 300 SEK<12m, 600 SEK >12m
Sandhamn 530 SEK <>?
Pirita Kalev 20e
Pirita 12/15e
Tallinna old 40-50e< 10m
perjantai 22. marraskuuta 2013
Alandia ei korvaa...
Vakuutus joko korvaa tai ei
Minulla on meneillään korvauskäsittely edellisen kovan myrskyn aiheuttamista vahingoista. Laskin, että 3500 euroa on kulut, jos itse hoidan työn, eli teen kaiken voitavan ja käytän ammattiapua siinä, mihin en itse pysty tai ei ole tarvittavia laitteita. Nyt sain vakuutusyhtiöltä sen suuntaisen vastauksen, että telakointikuluja ei makseta. Laskin, että n. puolet kuluista tulee veneen siirroista sellaiseen paikkaan, missä voi maalata ja suihkupuhdistaa maalattavat kohdat. Tämä lienee sitten sitä telakointia. Koittakaas hiekkapuhaltaa venettä jossain venesatamassa tai edes rannalla, ei onnistu, ei saa. No toivottavasti miettivät siellä vakuutusyhtiössä vielä. Veneily on kallis harrastus, mutta jos tulee vahinko, niin sitten se onkin yht´äkkiä halpa harrastus. Jos joku hullu maalaa toisen puolen veneestä tuolla hinnalla, niin ihme kun ei kelpaa, lieko joku telakka sitten halvempi. Toki voisin laskea maalaukselle jonkin huiman (normaalin) hinnan, mutta kun omaa työtä on vaikea arvostaa ja osaan säästää turhissa kuluissa, olenhan tehnyt kauppaa jo 20-vuotta. No arvio oli tämä ja katsotaan nyt paljonko tilille napsahtaa ja palataan asiaan. Joskus aikoinaan kun ajoin autokolarin, niin silloin jouduin taistelemaan yhtiön kanssa auton lunastushinnasta, en enää koskaan saman yhtiön kanssa.
Tässä ote keskustelusta Alandia yhtiön kanssa:
Vahinkokulut vaikuttavat suoraan tuleviin vuosimaksuihin. Meillä on velvollisuus asiakkaitamme kohtaan huomioida tämä. Jokavuotiset telakointikulut jotka joka tapauksessa jäisi asiakkaan maksettaviksi ei ole vahingosta johtuvia. Siksi korvaamme ½ näistä, tämä on yleinen käytäntö. Jos vene olisi nostettu ja laskettu kesken kauden asia olisi toinen.
Että muistakaa nyt sitten, jos kolahtaa, älä nosta venettäsi ennen vakuutuspäätösta! Teetä kaikki ammattilaisella kalliimman mukaan (vaadi ja sovi ensin yhtiösi kanssa), se ajaa vissiin yhtiön etuja enemmän. Ja katso tarkoin kenen yhtiön valitset, luottamus Ahvenanmaalaiseen yhtiöön kärsi kovan kolauksen ja mistä summasta! Nyt pyydän tarjouksia muilta yhtiöilta, jotka luottavat rautaveneeseen ja siihen, että näitä juttuja ei satu joka vuosi. Ei tässä jurpee niinkään raha vaan tapa, jolla asioita sitten hoidetaan kun yrityksen (Alandia) pitäisi kantaa riskit. Jos ei riskejä olisi, niin kuka kumma ottaisi vakuutuksen?
Vakuutus joko korvaa tai ei
Minulla on meneillään korvauskäsittely edellisen kovan myrskyn aiheuttamista vahingoista. Laskin, että 3500 euroa on kulut, jos itse hoidan työn, eli teen kaiken voitavan ja käytän ammattiapua siinä, mihin en itse pysty tai ei ole tarvittavia laitteita. Nyt sain vakuutusyhtiöltä sen suuntaisen vastauksen, että telakointikuluja ei makseta. Laskin, että n. puolet kuluista tulee veneen siirroista sellaiseen paikkaan, missä voi maalata ja suihkupuhdistaa maalattavat kohdat. Tämä lienee sitten sitä telakointia. Koittakaas hiekkapuhaltaa venettä jossain venesatamassa tai edes rannalla, ei onnistu, ei saa. No toivottavasti miettivät siellä vakuutusyhtiössä vielä. Veneily on kallis harrastus, mutta jos tulee vahinko, niin sitten se onkin yht´äkkiä halpa harrastus. Jos joku hullu maalaa toisen puolen veneestä tuolla hinnalla, niin ihme kun ei kelpaa, lieko joku telakka sitten halvempi. Toki voisin laskea maalaukselle jonkin huiman (normaalin) hinnan, mutta kun omaa työtä on vaikea arvostaa ja osaan säästää turhissa kuluissa, olenhan tehnyt kauppaa jo 20-vuotta. No arvio oli tämä ja katsotaan nyt paljonko tilille napsahtaa ja palataan asiaan. Joskus aikoinaan kun ajoin autokolarin, niin silloin jouduin taistelemaan yhtiön kanssa auton lunastushinnasta, en enää koskaan saman yhtiön kanssa.
Tässä ote keskustelusta Alandia yhtiön kanssa:
Vahinkokulut vaikuttavat suoraan tuleviin vuosimaksuihin. Meillä on velvollisuus asiakkaitamme kohtaan huomioida tämä. Jokavuotiset telakointikulut jotka joka tapauksessa jäisi asiakkaan maksettaviksi ei ole vahingosta johtuvia. Siksi korvaamme ½ näistä, tämä on yleinen käytäntö. Jos vene olisi nostettu ja laskettu kesken kauden asia olisi toinen.
Että muistakaa nyt sitten, jos kolahtaa, älä nosta venettäsi ennen vakuutuspäätösta! Teetä kaikki ammattilaisella kalliimman mukaan (vaadi ja sovi ensin yhtiösi kanssa), se ajaa vissiin yhtiön etuja enemmän. Ja katso tarkoin kenen yhtiön valitset, luottamus Ahvenanmaalaiseen yhtiöön kärsi kovan kolauksen ja mistä summasta! Nyt pyydän tarjouksia muilta yhtiöilta, jotka luottavat rautaveneeseen ja siihen, että näitä juttuja ei satu joka vuosi. Ei tässä jurpee niinkään raha vaan tapa, jolla asioita sitten hoidetaan kun yrityksen (Alandia) pitäisi kantaa riskit. Jos ei riskejä olisi, niin kuka kumma ottaisi vakuutuksen?
tiistai 19. marraskuuta 2013
Lähtisitkö uudelleen
Kyllä se on kumma kun teköö mieli niin perk.....
Mieltä on jäänyt kaivertamaan keskeytynyt reissumme. Vaikka reissu oli mukava ja vei ihan tarpeeksi pitkälle, mutta kun ne lämpöiset vedet ovat edelleen kokematta. Nyt on mieleen tulvinut ajatuksia siitä, että onkohan muilla vastaavanlaisia ajatuksia, pitäisikö yhdistää resurssit ja koittaa uusiksi. Veneeni olisi aika lailla lähtökunnossa vaikka heti, joten varustukseen ei niin hulppeita uppoaisi, siis rahallisesti. Toki rahaa kuluu ja sekin olisi jostain löydyttävä, mutta useamman lähtijän kesken jaettuna voisi homma onnistua. Monella on varmasti laitteita jo entisiltä reissuilta, joita voi siirrellä veneestä toiseen tai laittaa rahoiksi ja näin kartuttaa kassaa. Siis jos tämä ajatus nyt kolahti, niin otappa reilusti yhteyttä ja aletaan miettimään asiaa, ennen kuin tulee niin vanhaksi, että ei enää jaksa tai viitsi tai ei muuten vaan pääse.
Muutama sponsori olisi poikaa, jos vaikka joku media kiinnostuisi, ei siksi, että jotain uutta tekisimme, vaan mukavaa juttua ja kuvaa ja silleen. Lehdestä on mukava lukea matkajuttua, joka jatkuu ja jatkuu. Nykypäivän videokamerat ovat jo niin hyviä, että niillä saa jo ihan kelvollista kuvaa vaikka televisioon, kyllä veneillessäkin tapahtuu, ainakin meille. Kunhan leikkaaja osaa työnsä, niin saattaisi saada mukavaa katseltavaa aikaiseksi, talvi-iltojen ratoksi, itse en kaikkea osaa, enkä pysty. Vai pitääkö mukaan otta pari "prinsessaa" pomppimaan ilman vaatteita, vai pitääkö tässä heittää munasilleen, niin kuin Duncker aikonaan. Jokin missio pitää kuitenkin veneillessä olla, mitä sitä muuten. Itse en tee matka- ym. jutuistani mitään matkaopasta, vaikka jotain vinkkejä aina välillä annankin. En kerro paikan historiasta, merkkihenkilöistä tai muuta löpinää, niitä voi jokainen lukea matkaoppaista. Minä kerron sattumanvaraisesti jostain ja mikä nyt milloinkin itseaä kiinnostaa tai mietityttää, ja näitä asioita riittää. Harrastus tämäkin. Pelkkänä matkustusvälineenä vene on hidas ja kallis, joskin jossain kohtaa välttämäton ja edullinenkin.
Kyllä se on kumma kun teköö mieli niin perk.....
Mieltä on jäänyt kaivertamaan keskeytynyt reissumme. Vaikka reissu oli mukava ja vei ihan tarpeeksi pitkälle, mutta kun ne lämpöiset vedet ovat edelleen kokematta. Nyt on mieleen tulvinut ajatuksia siitä, että onkohan muilla vastaavanlaisia ajatuksia, pitäisikö yhdistää resurssit ja koittaa uusiksi. Veneeni olisi aika lailla lähtökunnossa vaikka heti, joten varustukseen ei niin hulppeita uppoaisi, siis rahallisesti. Toki rahaa kuluu ja sekin olisi jostain löydyttävä, mutta useamman lähtijän kesken jaettuna voisi homma onnistua. Monella on varmasti laitteita jo entisiltä reissuilta, joita voi siirrellä veneestä toiseen tai laittaa rahoiksi ja näin kartuttaa kassaa. Siis jos tämä ajatus nyt kolahti, niin otappa reilusti yhteyttä ja aletaan miettimään asiaa, ennen kuin tulee niin vanhaksi, että ei enää jaksa tai viitsi tai ei muuten vaan pääse.
 |
| Hyvä borssi on parempi kuin kuva paljaasta pers... |
Muutama sponsori olisi poikaa, jos vaikka joku media kiinnostuisi, ei siksi, että jotain uutta tekisimme, vaan mukavaa juttua ja kuvaa ja silleen. Lehdestä on mukava lukea matkajuttua, joka jatkuu ja jatkuu. Nykypäivän videokamerat ovat jo niin hyviä, että niillä saa jo ihan kelvollista kuvaa vaikka televisioon, kyllä veneillessäkin tapahtuu, ainakin meille. Kunhan leikkaaja osaa työnsä, niin saattaisi saada mukavaa katseltavaa aikaiseksi, talvi-iltojen ratoksi, itse en kaikkea osaa, enkä pysty. Vai pitääkö mukaan otta pari "prinsessaa" pomppimaan ilman vaatteita, vai pitääkö tässä heittää munasilleen, niin kuin Duncker aikonaan. Jokin missio pitää kuitenkin veneillessä olla, mitä sitä muuten. Itse en tee matka- ym. jutuistani mitään matkaopasta, vaikka jotain vinkkejä aina välillä annankin. En kerro paikan historiasta, merkkihenkilöistä tai muuta löpinää, niitä voi jokainen lukea matkaoppaista. Minä kerron sattumanvaraisesti jostain ja mikä nyt milloinkin itseaä kiinnostaa tai mietityttää, ja näitä asioita riittää. Harrastus tämäkin. Pelkkänä matkustusvälineenä vene on hidas ja kallis, joskin jossain kohtaa välttämäton ja edullinenkin.
Soppatykki vuokrataan, siis annetaan vuokralle, eli soppatykki on vuokrattavana, siis jotenkin noin.
Olisi vapaana soppahommiin suomalainen soppatykki, siisti ja helppokäyttöinen. Voisin myös myydä tykin. Kysele lisää. Neuvon kyllä käytössä ja annan vaikka ohjeen kokkailuun tarvittaessa. Tällä keittää n. 500 annosta hernekeittoa. Öljyt on välissä, joten ei pala pohjaan. Puilla lämpenee. Autolla hinattava laite.
P. 0440619464
Olisi vapaana soppahommiin suomalainen soppatykki, siisti ja helppokäyttöinen. Voisin myös myydä tykin. Kysele lisää. Neuvon kyllä käytössä ja annan vaikka ohjeen kokkailuun tarvittaessa. Tällä keittää n. 500 annosta hernekeittoa. Öljyt on välissä, joten ei pala pohjaan. Puilla lämpenee. Autolla hinattava laite.
P. 0440619464
Myydään myös Pfaff ompelukone, juuri huollettu ja toimii. Kone on suoratikkiä tekevä, pikapysäytyksellä ja automaattisella langan katkaisulla (voi poistaa käytöstä). Vahva teollisuuskone vaikka veneen katoksen ompeluun yms. Vaihdossa voisin otta spinaakkerin tai genaaggerin tai vastaavan kevyille myötätuulille sopivan purjeen, jonka mitat olisi n. 13m x 7,5m tai sinnepäin.
 |
| Pfaff NDK 700/12 teollisuuskoneen kilpi |
torstai 14. marraskuuta 2013
109 tuntia Ystadista Amsterdamiin
Laskin vanhoista muistiinpanoistani, että tuo 109 tuntia meni ajo- ja purjehdus aikaa. Kun varaa siihen tarvittavan polttoainemäärän, n. 400l, niin ei tarvitse matkalla tankkailla. Tietysti mekin menimme purjeilla aina kuin pääsimme, mutta kanavilla ei kyllä purjehdittu, isoimmilla sisämerillä Hollannissa kyllä. Kokonaisaika oli paljon pidempi. tilasto löytyy: www.syproaina.profiili.fi sivuilta.
Syksyn sateisiin vähän kesäistä filmiä 2012 matkalta: Jurmo
Kristiansö, väärä satama ja museokäynti. Tuulella tämä saari ei ole hyvä paikka veneelle, mekin karkasimme Bornholmille ja koska silloin oli kova tuuli, niin kiersimme vielä Bornholmillakin tuulen suojaiselle puolelle. Osa satamista sulkee satama-altaat portilla, kuten Allinge ja muutenkin ajo sisään on vaarallista kovilla tuulilla.
Vanhoja juttuja tuli katsottua siksi, että aina välillä joku Svaani- veneilijä sanoo, että on purjehtinut matkan uskomattoman nopeasti. Täytyy sen veneen sitten olla nopea! No kanavilla kun ei mennä yöllä, sillat on kiinni ja jossain se on muutenkin kiellettyä. Itämeri antaa joskus hyvät vauhdit ja siellä nuo veneet kyllä kulkevat, joten se siitä.
Laskin vanhoista muistiinpanoistani, että tuo 109 tuntia meni ajo- ja purjehdus aikaa. Kun varaa siihen tarvittavan polttoainemäärän, n. 400l, niin ei tarvitse matkalla tankkailla. Tietysti mekin menimme purjeilla aina kuin pääsimme, mutta kanavilla ei kyllä purjehdittu, isoimmilla sisämerillä Hollannissa kyllä. Kokonaisaika oli paljon pidempi. tilasto löytyy: www.syproaina.profiili.fi sivuilta.
Syksyn sateisiin vähän kesäistä filmiä 2012 matkalta: Jurmo
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Huoltohommat
Traileri toimi hienosti ja vene saatiin nostettua ylös traktorilla, rampia hyväksi käyttäen. Vähän oli ramppi matala ja kapea, mutta homma kuitenkin onnistui ja se on tärkeintä. Tästä kuvakulmasta (kuva) vene näyttää kovin pieneltä ja traileri isolta. Puisia palkkeja on alla varmistamassa, jos maa vajoaa alta ja taraileri meinaisi kallistua.
Traileri toimi hienosti ja vene saatiin nostettua ylös traktorilla, rampia hyväksi käyttäen. Vähän oli ramppi matala ja kapea, mutta homma kuitenkin onnistui ja se on tärkeintä. Tästä kuvakulmasta (kuva) vene näyttää kovin pieneltä ja traileri isolta. Puisia palkkeja on alla varmistamassa, jos maa vajoaa alta ja taraileri meinaisi kallistua.
Vedet tuli tyhjennettyä ja avattuani lämminvesivaraajan korkin, näin pohjalla paljon kalkkisakkaa, jonka imuroin pois. Säiliö pitää vielä täyttää puhtaalla vedellä ja sitruunahapolla, niin sakka irtoaa ja pytty puhdistuu. Toinen vaihtoehto on etikkavesi, mutta siitä jää ikävä sivumaku, mutta esim. wc-pytty tulee sillä hyvin puhtaaksi, kun liottaa sitä päivän ja harjaa lopuksi. Varaaja on ollut vain moottorin kierrosta lämpenevä ja nyt on edessä sopivan sähkövastuksen etsiminen, jotta saisi lämmintä vettä myös laiturisähköllä.
Hempelin eliönestomaali piti mitä lupasikin, vain limaa oli pohjassa ja sekin irtosi kevyellä pesulla jo ennen nostoa. Viime talven jäät olivat raapineet eliönestomaalia vesirajasta, mutta pohjamaali oli ehjää. Maalattavaa toki riittää, kun tuli niitä myrskyvahinkoja ja kaidetolppien kiinnitykset täytyy uusia ja jotain muuta pientä aina löytyy. Eristeitä pitää lisätä taakse ja tehdä seinää ja kattoa, ja pilssi pitää vielä pestä. Siinähän ei aika tule pitkäksi.
torstai 7. marraskuuta 2013
Edellisen viikon matalapaineesta
toitotettiin radiossa ja annettiin myrskytuulista varoituksia, eipä
tuullut. Nyt oli varovaisempi linja, joskin mahdollisuus
myrskytuuliin oli olemassa. Olin venettä tyhjentämässä ja
katselin ilmapuntaria, meni uuteen ennätykseensä (kuva). Tuuli ei
kuitenkaan ollut vielä kova ja puhalsi suojan puolelta ja niinpä
päätin lähteä pois ja jättää veneen yksin laituriin.
Ajellessani kotiin päin, tuuli yltyi ja heilutteli rajusti autoa,
vähän arvelutti, mutta uskoin veneen pärjäävän.
Soitin kaverilleni ja pyysin käymään veneellä, lähellä kun asui. Hetken kuluttua sain soiton, että rannassa on ”piru irti”. Tuuli riepotteli venettä puuskissa jopa 30 m/s ja veneeni hakkasi laituria päin, sivukiinnityksessä kun oli. Pari lepuuttajaa oli jo puhki, osa kateissa, koydet hankautuneet melkein poikki, laituri alkoi murenemaan ja laudoissa olleet naulat yms. raapivat veneen kyljistä maalit aina metallipintaan asti. Ystäväni koitti parhaansa mukaan pitää lepuuttajat välissä, toi väliin vielä muutaman auton renkaan, mutta tehtävä oli mahdoton ja vaarallinen, kylmä ja kostea. Vesi heitti yli laiturin ja keinutti rajusti sekä venettä, että laituria. Sähkökatko vei valot laiturilta ja rannasta ja tilanne vain paheni. Välillä valoa sai uteliaiden käydessä autolla katsomassa, mitä rannassa tapahtuu, vaikka kukaan ei tullut tarjoamaan apuaan, kun yksinäinen tyttö paini kymmenen tonnin laivan kanssa yksin. Sähköt palasivat ja Myrskykin laantui aikanaan, pääsin itse aamulla toteamaan vauriot ja sopimaan vahingoista, laiturin osalta ja kuvaamaan vakuutusyhtiöta varten. Kiitos kuuluu ystävälleni, vahinkoa ei syntynyt enempää.
Edessä on kuitenkin paljon hiomista ja maalausta, tietysti harmittaa moinen. Pieniä reikiä on maalipinnassa siellä täällä ja ruostuminen alkoi heti. Kestää useamman päivän , että paikat saa taas hiottua ja maalattua epoksilla niin monta kertaa, että maalin vahvuus yltää samaan kuin ennen. Päälle vielä pintamaali koko kyljelle, jotta on saman värinen. Pienen vaurion kohta täytyy hioa laajemmalta alalta, kaikki ruoste pois ja viistottaa maalin reunat, ei vain voi tökätä pensselillä maalitippaa reikiin. Kaiteet täytyy korjata, niiden aika tuli täyteen. Veneen nosto ja lasku ja kuljetus maksaa, mahdollinen hallin vuokra, sen lisäksi vielä rikin laskut ja nostotyöt. Jos työ tehdään keväällä, pitää paikat suojata nyt jollain, väliaikaisesti vaikka sinkkimönjällä. Onneksi oli teräsvene, tupperi olisi uponnut.
lauantai 2. marraskuuta 2013
Raisio-Luvia
Siirtopurjehduksemme alkoi myrskyisissä merkeissä. Ilmanpuntari näytti myrskylukemia ja säätiedoitus lupasi kovaa tuulta. Minun on tarkoitus nostaa veneeni ylös masto pystyssä Laitakarin satamassa ja otimmekin suunnaksi pohjoisen. Tuuli oli vastainen ja ajamalla koneella saavuimme illan jo hämärtyessä Kustavin Lootholman laituriin. Täällä olisimme turvassa, jos tuuli todella yltyisi, sillä laguuni on suojassa kaikilta tuulilta. Matkalla emme kohdanneet pahempia vastoinkäymisiä, pientä aallokkoa lukuunottamatta ja olihan kone yskäissyt muutaman kerran.
Kovia tuulia ei tullut, ei edes near gale -tuulta, joten lähdimme seuraavana päivänä ajelemaan, vastatuuleen tietysti. Kustavin lossin kohdilla huomasin, että polttoaine oli lopussa. Kiinnityimme laituriin lossin vieressä ja haimme nestetäydennystä Kustavin kylältä muutaman kilometrin päästä. Liftattuamme takaisin jatkoimme Tröömiä pitkin kohti pohjoista. Tröömin salmessa oli kova vastavirta, yli kaksi solmua, eikä vene meinannut millään pysyä kurssillaan. En ole Suomessa kohdannut moista virtaa ennen, vaikkakin tiedän muutamia pienempiä kohtia, joissa vesi virtaa kuin koskessa, mutta nyt koko salmi oli yhtä koskea. Neljän somlun nopeudella puskimme salmesta merelle ja aallokko kasvoi. Kovalla tuulella on varmasti vaikea ajaa Tröömin salmesta ulos kohti pohjoista, mataluus luo kovan aallokon. Vaikka tuuli oli vain kymmenisen metrin luokkaa ja alle, oli allokko jo jyrkkää ja ajo töyssyistä, eikä purjeista vielä saanut apua. Juuri kun olimme tulleet kääntöpisteen kohdille ja saatoimme nostaa purjeet, kone sammui, suodatin tukossa. Nopeasti purje ylös ja selvisimme tukalasta tilanteesta. Näillä vesillä kun ei kannata poistua väylältä, ainakaan jos ei tunne aluetta yhtään paremmin. Nyt matkamme jatkui upeasti purjehtien kohti Uuttakaupunkia. Yövyimme ankkurissa saaren (?) takana, kun emme päässeet rantaan. Rannat täällä ovat matalia tai kivikkoisia ja usein molempia. Nyt kuitenkin oli hyvä pohja ankkuroitua ja tuulikin pysyi kohtuudessa.
Heti kun näki lähteä liikkeelle, nostimme ankkurin. Täällä ei tee mieli kulkea pimeään aikaan, viittojen välit saattavat olla paikoin kymmenen metrin luokkaa, vaikka luulisi olevansa avomerellä. Nyt edessämme oli yksi alueen pahimmista paikoista kovalla tuulella, Rihtniemi. Paikka oli maineensa veroinen, allokko oli kovaa, vaikka luoteis-tuuli vain 7 m/s. Puskemalla koneella purjeiden avustaessa selvisimme kuitenkin ilman kommelluksia. Saavuimme taas pimeän ajaksi satamaan, Rauman Merijakamon laituriin ja yö oli rauhallinen. Käytyämme kaupassa parin kilometrin päässä oli valmistautuminen seuraavaan päivään edessä. Katsoimme kartalta sisemmän reitin ja päätimme kulkea sitä kautta.
Raumalta kohti Laitakaria lähdettäessä on linjatauluja vaikea löytää, jos niitä jossain on. Kivikkoa on joka puolella, mutta viittojakin on, joten ajaminen onnistuu ja purjeillakin pääsimme mukavasti. Mielenkiintoinen paikka oli kapea kannas nurmeksen saareen, jonka poikki oli kaivettu kanava. Nyt meno kanavasta sujui helposti, ei ollut vastaantulijoita, kesällä kannattaa antaa äänimerkkiä, sillä väistämiseen ei ole tilaa. Suojainen lahi aukesi edessämme ja olipa kannaksen rannoilla muutamia poijuja kiinnittymiseen, hieno paikka varmasti. Me jatkoimme kuitenkin matkaamme kohti Laitakarin satamaa Luvialla. Meri aukeaa suoraan Laitakarin edustalla ja aallokko oli myös kohtalaista, kovalla länsi-tuulella ei tästä välistä kyllä mennä. Nyt matkamme läheni loppuaan ja vaikka väylä oli 1,2-2m, emme kertaakaan osuneet kiville, vaikka syväyksemme on 1,4m.
Näin syksyllä on rauhallista purjehtia, ja tuulia riittää. Satamat ovat kiinni, siis maksuja ei kukaan perinyt ja kaksi venettä näkyi matkalla, joista ainakin toinen oli huvivene. Jos haluat käydä suihkussa, meri on puhdas ja sopivan viileää, kaupoissa pitää käydä kylissä tai kaupungissa ja polttoainetta ostaa sieltä, missä sitä on ja tarpeeksi kerralla.
Siirtopurjehduksemme alkoi myrskyisissä merkeissä. Ilmanpuntari näytti myrskylukemia ja säätiedoitus lupasi kovaa tuulta. Minun on tarkoitus nostaa veneeni ylös masto pystyssä Laitakarin satamassa ja otimmekin suunnaksi pohjoisen. Tuuli oli vastainen ja ajamalla koneella saavuimme illan jo hämärtyessä Kustavin Lootholman laituriin. Täällä olisimme turvassa, jos tuuli todella yltyisi, sillä laguuni on suojassa kaikilta tuulilta. Matkalla emme kohdanneet pahempia vastoinkäymisiä, pientä aallokkoa lukuunottamatta ja olihan kone yskäissyt muutaman kerran.
Kovia tuulia ei tullut, ei edes near gale -tuulta, joten lähdimme seuraavana päivänä ajelemaan, vastatuuleen tietysti. Kustavin lossin kohdilla huomasin, että polttoaine oli lopussa. Kiinnityimme laituriin lossin vieressä ja haimme nestetäydennystä Kustavin kylältä muutaman kilometrin päästä. Liftattuamme takaisin jatkoimme Tröömiä pitkin kohti pohjoista. Tröömin salmessa oli kova vastavirta, yli kaksi solmua, eikä vene meinannut millään pysyä kurssillaan. En ole Suomessa kohdannut moista virtaa ennen, vaikkakin tiedän muutamia pienempiä kohtia, joissa vesi virtaa kuin koskessa, mutta nyt koko salmi oli yhtä koskea. Neljän somlun nopeudella puskimme salmesta merelle ja aallokko kasvoi. Kovalla tuulella on varmasti vaikea ajaa Tröömin salmesta ulos kohti pohjoista, mataluus luo kovan aallokon. Vaikka tuuli oli vain kymmenisen metrin luokkaa ja alle, oli allokko jo jyrkkää ja ajo töyssyistä, eikä purjeista vielä saanut apua. Juuri kun olimme tulleet kääntöpisteen kohdille ja saatoimme nostaa purjeet, kone sammui, suodatin tukossa. Nopeasti purje ylös ja selvisimme tukalasta tilanteesta. Näillä vesillä kun ei kannata poistua väylältä, ainakaan jos ei tunne aluetta yhtään paremmin. Nyt matkamme jatkui upeasti purjehtien kohti Uuttakaupunkia. Yövyimme ankkurissa saaren (?) takana, kun emme päässeet rantaan. Rannat täällä ovat matalia tai kivikkoisia ja usein molempia. Nyt kuitenkin oli hyvä pohja ankkuroitua ja tuulikin pysyi kohtuudessa.
Heti kun näki lähteä liikkeelle, nostimme ankkurin. Täällä ei tee mieli kulkea pimeään aikaan, viittojen välit saattavat olla paikoin kymmenen metrin luokkaa, vaikka luulisi olevansa avomerellä. Nyt edessämme oli yksi alueen pahimmista paikoista kovalla tuulella, Rihtniemi. Paikka oli maineensa veroinen, allokko oli kovaa, vaikka luoteis-tuuli vain 7 m/s. Puskemalla koneella purjeiden avustaessa selvisimme kuitenkin ilman kommelluksia. Saavuimme taas pimeän ajaksi satamaan, Rauman Merijakamon laituriin ja yö oli rauhallinen. Käytyämme kaupassa parin kilometrin päässä oli valmistautuminen seuraavaan päivään edessä. Katsoimme kartalta sisemmän reitin ja päätimme kulkea sitä kautta.
Raumalta kohti Laitakaria lähdettäessä on linjatauluja vaikea löytää, jos niitä jossain on. Kivikkoa on joka puolella, mutta viittojakin on, joten ajaminen onnistuu ja purjeillakin pääsimme mukavasti. Mielenkiintoinen paikka oli kapea kannas nurmeksen saareen, jonka poikki oli kaivettu kanava. Nyt meno kanavasta sujui helposti, ei ollut vastaantulijoita, kesällä kannattaa antaa äänimerkkiä, sillä väistämiseen ei ole tilaa. Suojainen lahi aukesi edessämme ja olipa kannaksen rannoilla muutamia poijuja kiinnittymiseen, hieno paikka varmasti. Me jatkoimme kuitenkin matkaamme kohti Laitakarin satamaa Luvialla. Meri aukeaa suoraan Laitakarin edustalla ja aallokko oli myös kohtalaista, kovalla länsi-tuulella ei tästä välistä kyllä mennä. Nyt matkamme läheni loppuaan ja vaikka väylä oli 1,2-2m, emme kertaakaan osuneet kiville, vaikka syväyksemme on 1,4m.
Näin syksyllä on rauhallista purjehtia, ja tuulia riittää. Satamat ovat kiinni, siis maksuja ei kukaan perinyt ja kaksi venettä näkyi matkalla, joista ainakin toinen oli huvivene. Jos haluat käydä suihkussa, meri on puhdas ja sopivan viileää, kaupoissa pitää käydä kylissä tai kaupungissa ja polttoainetta ostaa sieltä, missä sitä on ja tarpeeksi kerralla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)