torstai 7. marraskuuta 2013

Edellisen viikon matalapaineesta toitotettiin radiossa ja annettiin myrskytuulista varoituksia, eipä tuullut. Nyt oli varovaisempi linja, joskin mahdollisuus myrskytuuliin oli olemassa. Olin venettä tyhjentämässä ja katselin ilmapuntaria, meni uuteen ennätykseensä (kuva). Tuuli ei kuitenkaan ollut vielä kova ja puhalsi suojan puolelta ja niinpä päätin lähteä pois ja jättää veneen yksin laituriin. Ajellessani kotiin päin, tuuli yltyi ja heilutteli rajusti autoa, vähän arvelutti, mutta uskoin veneen pärjäävän.

Soitin kaverilleni ja pyysin käymään veneellä, lähellä kun asui. Hetken kuluttua sain soiton, että rannassa on ”piru irti”. Tuuli riepotteli venettä puuskissa jopa 30 m/s ja veneeni hakkasi laituria päin, sivukiinnityksessä kun oli. Pari lepuuttajaa oli jo puhki, osa kateissa, koydet hankautuneet melkein poikki, laituri alkoi murenemaan ja laudoissa olleet naulat yms. raapivat veneen kyljistä maalit aina metallipintaan asti. Ystäväni koitti parhaansa mukaan pitää lepuuttajat välissä, toi väliin vielä muutaman auton renkaan, mutta tehtävä oli mahdoton ja vaarallinen, kylmä ja kostea. Vesi heitti yli laiturin ja keinutti rajusti sekä venettä, että laituria. Sähkökatko vei valot laiturilta ja rannasta ja tilanne vain paheni. Välillä valoa sai uteliaiden käydessä autolla katsomassa, mitä rannassa tapahtuu, vaikka kukaan ei tullut tarjoamaan apuaan, kun yksinäinen tyttö paini kymmenen tonnin laivan kanssa yksin. Sähköt palasivat ja Myrskykin laantui aikanaan, pääsin itse aamulla toteamaan vauriot ja sopimaan vahingoista, laiturin osalta ja kuvaamaan vakuutusyhtiöta varten. Kiitos kuuluu ystävälleni, vahinkoa ei syntynyt enempää.
Edessä on kuitenkin paljon hiomista ja maalausta, tietysti harmittaa moinen. Pieniä reikiä on maalipinnassa siellä täällä ja ruostuminen alkoi heti. Kestää useamman päivän , että paikat saa taas hiottua ja maalattua epoksilla niin monta kertaa, että maalin vahvuus yltää samaan kuin ennen. Päälle vielä pintamaali koko kyljelle, jotta on saman värinen. Pienen vaurion kohta täytyy hioa laajemmalta alalta, kaikki ruoste pois ja viistottaa maalin reunat, ei vain voi tökätä pensselillä maalitippaa reikiin. Kaiteet täytyy korjata, niiden aika tuli täyteen. Veneen nosto ja lasku ja kuljetus maksaa, mahdollinen hallin vuokra, sen lisäksi vielä rikin laskut ja nostotyöt. Jos työ tehdään keväällä, pitää paikat suojata nyt jollain, väliaikaisesti vaikka sinkkimönjällä. Onneksi oli teräsvene, tupperi olisi uponnut.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti