30..9. 2012
Jumitamme pari päivää ilmeisesti täällä Visbyssä, oli sen verran traumaattinen kokemus eilinen purjehdus Öölannista. Pari aaltoa huuhteli oikein kunnolla, toinen tuli takaa sivusta sisään ajohytin ovesta ja kasteli Erikan oiken kunnolla ja toinen kaatui veneen yli, kun olin tekemässä pientä väistöliikettä, konttilaivan kohdatessa, kastuin kokonaan pipoa myöden. Laiva tosin ilmoitti, että taitaa olla paras, jos he väistävät, taisi näyttää hurjalta tuo meidän meno. Visbyssä ei ollut muita kuin me, mutta tuntia myöhemmin saapui saksalainen purjevene ja pojat sanoivat, että oli eka kerta, kun joutui käyttämään myrskypurjetta. Me tulimme parempaan suuntaan ja meillä olikin iso reivattuna toiseen reiviin ja staysail keulassa, välillä ei oikein ohjaus pitänyt, mutta kääntyi kuitenkin aina taas suuntaansa pahempien puuskien mentyä. Tuulimittari näytti parhaimmillaan takamyötäisessä 17 m/s suhteellista tuulta, joten ainakin tuuli riitti.

Vinkkejä ja muuta löpinää.

Kun suunnittelet samanlaisia, matkaa kohti Atlanttia, niin laitamme nyt muutamia opittuja juttuja, joista saattaa olla hyötyä.

1. Ota vatsanympärysmitta ylös, myöhemmin näet, onko ravinto ja juomat olleet kohdillaan, tulet sitä kuitenkin miettineeksi.
2. Veneen tarvikkeisiin: lankku, jossa on kiinnitysköydet valmiina, käytetään lepuuttajien päällä, pallolepuuttajia pari, paksu pehmeä köysi kiertämään koko veneen reunaa, hyvät kiinnitysköydet ja vahva puoshaka tai pari, jolla saa koukattua reunasta kiinni, jos laituri karkaa. Myös kevyt naara-ankkuri voi tulla kyseeseen, narulla varustettuna sen voi heittää kiinni esim. suluissa oleviin rakenteisiin.
3. Rahaa ja luottokortti, joissain paikoissa ei kelpaa mikään kortti, vaan käteistä pitää olla tai sitten toisinpäin. kolikoita mukaan saunaan tai suihkuun tai sitten täytyy ostaa satamatoimistosta poletteja suihkua varten.
4. Pesukoneisiin ei aina tarvita pesujauhetta, selvitä asia ennen kuin tuuppaat pesuaineen koneeseen, siinä voi olla automaattinen annostus ja pesuaine tulee letkuja pitkin jostain muualta.
5. Tiskaa tiskit merellä, tai jos on likavesisäiliö, niin käytä sitä satama-altaissa.
6. Polkupyörä on oltava mukana ja kaikille!!!!!! Säästää rahaa, näkee paljon paikkoja. Poikkeuksena kaupunki, jossa on tiivis ydinkeskusta, silloin kävelemällä näkee paikkoja paremmin.
7. Tavarat saa pysymään paikoilleen joustavilla kuminaruilla, sadekatos tai varjo on käytännöllinen.
8. Sulutuksessa laitetaan lepuuttajat makaamaan veteen, koska puureunus suluissa on hyvin matala ja virtaukset saattavat käännellä venettä rajustikin.
9. Tee ruokahankkinnat suurina erinä ja lähellä satamaa olevasta kaupasta jos on sopivia tuotteita sopivaan hintaan, muuten menee kaikki aika ruokaostoksilla joka satamassa. Joka paikassa on kauppoja, mutta ei välttämättä lähellä rantaa, rantapuodeissa on selvästi kalliimpi hintataso. Saksassa esim. Aldi on kohtuuhintainen, mutta ei eroa suuresti muistakaan suurista ketjuista, yleensä iso marketti on vaan edullisempi.
10. Venetarvvikkeita ei välttämättä saa aina hyllysta, mutta erikseen tilaamalla kyllä, esim. voit tilata tavaran etukäteen vaikka Helgolandista ja noutaa sen sieltä tax free hintaan, mikä sekään ei välttämättä ole halvempi kuin muualla.
11. Veneen papereista on kysytty ainoastaan rekisteriotetta (englanninkielinen) tai muuta omistusoikeutta näyttävää paperia ja passia, tulli on käynyt veneessä Hollannissa ja Saksassa. Lähinnä kai etsitään varastettuja veneitä ja huumeita, alkoholi ei niinkään kiinnosta, mutta tupakat kyllä.
12. Autopilotti on kovilla tai sitten miehistö, tuuliperäsin olisi ollut poikaa ja onkin hankintalistalla.
13. Keulapurjeet on hyvä saada puomitettua molemmin puolin tarvittaessa, monet rullapurjeet takkuilevat kovissa keleissä, mutta on se sitten helppokin, valintakysymys.
14. Viitat liikkuvat varsinkin Hollannin ja Saksan pohjois-rannikolla, ehkä jopa viikottain, joten hanki ekan viitan koordinaatit tai etsi se kiikarilla ja seuraa punaisia viittoja, vihreiden lähellä voi olla matalampaa. Hiekkasärkkien yli ajo jo 8 m/s tuulessa voi olla hankalaa ja vaarallista, aallot vyöryvät voimalla ja alla voi olla vain vajaa metri vettä.
15. Mast Staande Route oli hyvä ja helppo reitti läpi Hollannin, voi mennä purjeveneellä masto pystyssä, mutta reitti on hidas verrattuna purjehdukseen rannikolla. Jos ilmat ja tuulet suosivat, mene merta pitkin, nopeampi, mutta tylsempi reitti.

Tässä muutama juttu, mitä tuli nyt mieleen. Pidättelen sadetta täällä Öölannissa, yöllä oli kova tuuli ja hirveä svelli heilutteli venettä, ei ihme, että lepuuttajien suojat irtoilevat. Kohta suuntaamme kotiinpäin, joko Viron kautta tai suoraan, keleistä riippuu tuokin, mutta ensin bongataan Gotlanti ja Visby joskus alkuviikolla.

20.9.2012 Lähdimme Ystadista kohti Simrishamnia. Kova 10-15 m/s takatuuli saatteli meitä ja Ystadista hankitut uudet kaksi puomia pääsivät heti testiin ja lujaa tultiin. Genua ja fokka puomitettuna paineltiin 7-9 solmua ja ilman ongelmia, vaikka aallot olivat taas isoja. VHF huuteli jotain venettä ja kysyin, että meitäkö kaivataan, mutta ei, joku muu oli mennyt liian lähelle ampuma-aluetta ja armeija oli ihmeissään. Illalla Simrishamnissa söimme aterian ruotsalaisen yksinpurjehtijan kanssa ja juttelimme mukavia.
Seuraavana aamuna lähdimme kohti Utklippania, pientä saarta pohjoisessa päin, siellä on myös nettikamera!! Taas oli kovaa tuulta, yli 15 m/s, mutta sivusta takaa ja niinpä saimme mainiot vauhdit reivatulla isolla ja genualla ja lopuksi pelkällä genualla. Utklippanilla ei kukaan tullut perimään maksua ja kun vessatkin olivat kiinni, emme maksaneet lootaankaan ja niin tekivät muutkin myöhemmin, mutta nyt olimme ainoa vene täällä. Seuraava kohde oli tuttu Kristianopel, joka oli sekin ihan tyhjä. Koska siellä on pesukone ja se sisältyy satamamaksuun, pesimme kolme koneellista pyykkiä. Seuraava kohde oli Kalmar, jossa näimme vetouisteluveneen Uudestakaupungista, menossa lohta pyytämään. Saunoimme ja teimme loppis-kierroksen ja tapasimme ruotsalaisen purjehtijan, joka oli menossa Brasiliaan, huh huh, intoa riittää näillä ruotsalaisilla, mutta miten lie sen osaamisen kanssa, no onnea matkaan kuitenkin-----Lycka till.
25.9.
Kalmarista moottoriseilasimme tänne Byxelkrokiin, Öölantiin, eka kerta maissa tässä saaressa. Tulimme sisään purjeilla, koska moottori ei taas ottanut toimiakseen, mitä lie suodatin tukossa tai jotain. No sehän meni kuin oppikirjasta, suoraan laituriin, mitä nyt yksi merimerkki kävi päälle, mutta Erika otti sen painiotteeseen ja selätti sen veneen taakse vapaammille vesille. Siirsimme vielä venettä rannempaan, kun svelliä oli liikaa ja vene hytkyi edestakaisin.
26.9. Olimme sukeltamassa ja keräsimme satama-altaasta roskia pohjasta. Paljon oli kaikenlaista, ja tosi paljon lepuuttajansuojia.

 Nyt otamme lunkisti ja odotamme tulevia sadonkorjuujuhlia. Sain pari kampelaa kalastajalta ja ne pitäisi paistaa. Täällä on kampela aika pientä, mutta sitä on tonneittain ja aivan liikaa, kuulemma hylje ei syö sitä, kun on parempaakin tarjolla, turskaa, jota kalastajat saivat jo syötynä, pelkät päät oli jääneet verkkoon.

19.9.2012
For Sale!
Nyt on palattu jo takaisin aina Ystadiin saakka, piti mennä eilen saunaan, vaan eipä tuo olekkaan käytössä ma-ti, no tänään pääsee, sesonki on vissiin jo ohi ja paikka on selvästi hiljentynyt. Tultiin suoraan Heiligenhafenista, 24 tuntia takatuulta. Ensin oli liian heikkoa tuulta, joten moottoria tuli käytettyä puolet ajasta. Olisihan sitä voinut purjeillakin tulla koko matkan, mutta kun radio antoi galevarningia, niin eipä jääty venttailemaan. välillä maininki ja aallot kasvoivat isoiksi, mutta siedettäviksi tälle menosuunnalle, joskin nukuttua ei juuri saanut, keinui, kolisi ja rämisi sen verran, jotta ei siinä pystynyt. Loppumatka olikin osuuden vauhdikkainta, joskaan ei matkan kovinta kyytiä, jota tuli Pohjanmerellä ja Kieler Buchtilla, jos ei virtasurffauksia oteta laskuun. Joku on joskus sanonut, että koko matkan vaikein osuus oli Itämerellä, minusta tämä tuntuu leppoisalta Pohjanmerellä kokemaamme, no oli vissiin eri kelit.

 Kielin kanavan sulutus, joka sujui jo rutiinilla, soitto sulkumestarille ja kohta paikka aukesi isojen laivojen kanssa samaan pilttuuseen, potkurivirta oli aikas paha, mutta selvittiin ja nopeasti ulos, maksettu oli jo Eiderillä. Yövyimme Stickerhörnin marinassa, kylkikiinnityksessä, pikainen kauppareissu aamulla ja sitten kohti heiligenhafenia. Saimme mahtavan takatuulen ja iiiison aallokon, siinä jopa hidastimme vauhtia käyttäen lepuutinpalloa perässä, se toimi ja vene ei hakenut liikoja ja pilotti toimi taas hyvin. Heiligenhafenissa oli ostoksien vuoro, ja löytyi sieltä muutamia kirppiksiä ja antiikkiliikkeitä, joissa oli kiva kierrellä. oltiin kiinni sataman ainoassa septilaiturissa ja katsoin, ettei kukaan käynyt tyhjentämässä tankkejaan, paitsi poliisivene, joka yritti, muttei onnistunut. Ei ole tuhannen veneen satama kovin hyvin hoitanut jätevesiongelmaansa, joten mereen menee.

                                          Stickenhörn

                                         Nikin kumppari Heiligenhafenissa

Penkkimme, joka oli tehty lisäsäiliön (olutkegi) päälle, koki kovia ja säiliön suuosa alkoi repeämään ja penkki on vähällä irrota, sen verran on penkissä keikuttu. Muutama saksalainen katseli veneemme kylkiä ja kysyi, että palaammeko maailmanympärimatkalta, kävimpä sitten itsekin vilkaisemassa ja olihan siellä jälkiä kovista rantautumisista ja rajusta menosta, lähinnä kaiteet ja se keulakaide on pikku hitsailun tarpeessa, jokunen naarmu on, mutta maalilla selvitään niistä.

 Mieli on vähän haikeana, kun matka keskeytyi, mutta näin oli parasta jo turvallisuudenkin kannalta, korjaukset maailmalla maksavat ja minimibudjetilla se olisi ollut yhtä kompromissien tekoa. On päästy näkemään paljon sellaista, mitä ei kovalla kiireellä ehdi tai jaksa ja se on kyllä hienoa. Säät ovat olleet riesana kaikille ja kovimmat luupäät painavat nyt Karibian lämpöön, onnittelut heille, toivottavasti loppumatkalla on hienot pasaatituulet, meille puhaltaa hyvät länsituulet, joten kotiinpäin pääsee kun vain antaa tuulen viedä.

S/y Proaina For Sale!
Olen miettinyt veneen myymistä, ja tarjouksia saa laittaa jos kiinnostaa. Vene on hyvässä kunnossa vaikka lähtisi ensi kesänä pidemmällekkin matkalle ja vielä ehtii varustaa lisää. Kysy lisää: manne.rantanen@gmail.com

15.8.2012
Olemme kääntyneet takaisin vähän edellisen paikan jälkeen. Lopullinen kääntymispäätös tehtiin pikku kolaroinnin päätteeksi, mitta tuli täyteen. Kurjat säät, ainaiset vastatuulet, olisi edes tuulettomia päiviä, mutta kun aina kovat vastaiset. Koko ajan ilmennyttä autopilotin outoa 30 asteen kääntyilyä ei saatu korjattua, pikkuviat eivät niinkään haittaa, vaan onpahan jotain tekemistä. Matka kuitenkin eteni liian hitaasti, monestakin syystä, ja budjetti ei sitä olisi kestänyt, tietäen Englannin satamien korkean hintatason.

Vetäistiin siinä sitten kunnon tuulissa pari vuorokautta, aah, vihdoinkin purjehdusta, vaikkakin kotiin päin. Yöllä Erika herätti minut ja sanoi, että joku laiva toistaa meidän sijaintia, otin unenpöperöisenä luurin kouraan ja sanoin sijaintimme, jolloin vastauksena tuli: "Lähestytte kiellettyä aluetta, ottakaa heti 90 astetta pohjoiseen". No sitten otettiin ja painuttiin käsketty maili pohjoista kohden ja sitten taas oikealle kurssille. Oli ilmeisesti ollut taas uusi tuulipuiston rakennustyömaa, jota ei ollut kartoissa, missään kolmesta. Saavuttiin Nordeneyhin, taas, ja kunnon tuulessa, vastaan tuli iso englantilainen moottorijahti, töräytti meille torvea, kun olimme väylän vasemmassa reunassa, torvi kun oli, mehän tultiin purjeilla, en edes ehtinyt tööttään takas.

Lähtiessämme Nordeneystä, oli edellisen päivän tuullut kovaa, mutta halusin silti lähteä, ajattelin, että purjeilla ja moottorilla selvitään rannalta avoveteen. Kun ohitimme sataman kärjen ja kaarsimme sivumyötäiselle, alkoi tuuli oikuttelemaan ja välillä lakkasi täysin tuulemasta, mutta maininki ja aallot rullasivat monimetrisinä ja alla oli joskus vettä vain metrin luokkaa, nyt oli tosi kysymyksessä. Rajavalvonta, sar ja pilot -veneet olivat ulapan puolella rivissä vastaanottamassa meitä, jotka kuitenkin selvisimme hurjasta paikasta ja olimme kyllä ainoa vene sinä päivänä, joka lähti samaan suuntaan merelle, kohti Helgolandia, taas kerran.

Nyt oli Helgolandissa tilaa, joskaan ei liikaa, saimme taas veneen kiinni, kun piti vaihtaa paikkaa, tulisivat kerrankin ajoissa valittamaan. Tällä kertaa tutuistuimme saareen enemmin ja löysimme uusia shoppailukatuja, miten ne eivät löytyneet ekalla kerralla?? Kävimme myös suomalaisessa saunassa, uimassa, paikallisessa kylpylässä. Siellä oltiin kaikki samassa pukuhuoneessa, saunassa ja altaassa, naiset ja miehet keskenään. Oli mielenkiintoista jutella saksalaistyttöjen kanssa alasti saunassa, ei se ketään tuntunut haittaavan, vaikka yleensä siellä ei jutella, ollaan hiljaa. Saunassa ei heitetä vettä kiukaalle ja omat juomat pitäisi olla jos haluaa juotavaa, minulle tarjottiin yhdet oluet. Uimaan mennään uimapuvussa, vaikka me nyt taasen mentiin poreammeeseen ilman uikkareita, josta sitten lähtiessä kyllä huomautettiin, no kun muutkin olivat, juu juu. Kun olin suihkussa, tuli naisia myös suihkuttelemaan ja taasen samat suihkut miehille ja naisille. Lopuksi voisin sanoa, että tämä tapa sopisi kyllä suomalaisillekin, miksikäs ei?

Seuraavaksi päätimme mennä Kielin kanavaan, mutta Eider- joen ja kanavan kautta pohjoisesta. Sinne ei kyllä pidä mennä jos vähääkään tuulee mereltä päin, kymmenkunta mailia pujottelua hiekkasärkkien lomassa, ennen kuin tulee sulku, jonka jälkeen taas pujotellaan joessa olevan hiekan lomitse. Vuorovesikään ei lopu vielä ekaan sulkuun ja niimpä myös Tönning, kaupunki jossa piipahdimme, on vuorovesialueella ja satama kuivuu kokonaan aina välillä. Siinä me kökötimme saviliejussa, mutta vene pysyi hyvin pystyssä. Ei tänne kovin syvällä syväyksellä pääse ja olisi se liian hankalaa muutenkin, mutta 1,5m vielä menee, pitkällä kölillä varsinkin. Matka on yksitoikkoista, suluista pitää aina maksaa, noin 9 euroa meidän veneeltä (10.45m) ja sillat aukeavat tai sitten saa soitella torvea tai käyttää kännykkää, vhf ei pelaa kuin ekalla sululla. Mutta ei ole ruuhkaa, ei laivoja, rauhaisia pikku venekerhojen tai leirialueiden satamia edulliseen hintaan. Viimeisellä sululla, ennen Kielin kanavaa, piti sitten maksaa kielin pään sulutus ja se oli 8 euroa, sillä oltiinhan jo maksettu  3x9 euroa suluilla (+ "pikku amsterdamin" sulku 12,50e).
Käsi vhf on ihan ehdoton juttu sulutuksessa ja hyvät köydet ja koukut millä saa nopsaan kiinni, ehkä myös joku naara-ankkuri voisi olla, jonka voisi heittää kelluviin ponttooneihin ja vetää vene kiinni, virtauksia on etenkin, jos sulussa on myös iso laiva samanaikaisesti. Joillain veneillä oli paksu köysi sivuilla ja se onkin hyvä estämään kyljen raapiintuminen, myös lankku en ihan ehdoton juttu, lankku + fendarit. Lisää niksejä myöhemmin.