Olemme kääntyneet takaisin vähän edellisen paikan jälkeen. Lopullinen kääntymispäätös tehtiin pikku kolaroinnin päätteeksi, mitta tuli täyteen. Kurjat säät, ainaiset vastatuulet, olisi edes tuulettomia päiviä, mutta kun aina kovat vastaiset. Koko ajan ilmennyttä autopilotin outoa 30 asteen kääntyilyä ei saatu korjattua, pikkuviat eivät niinkään haittaa, vaan onpahan jotain tekemistä. Matka kuitenkin eteni liian hitaasti, monestakin syystä, ja budjetti ei sitä olisi kestänyt, tietäen Englannin satamien korkean hintatason.
Vetäistiin siinä sitten kunnon tuulissa pari vuorokautta, aah, vihdoinkin purjehdusta, vaikkakin kotiin päin. Yöllä Erika herätti minut ja sanoi, että joku laiva toistaa meidän sijaintia, otin unenpöperöisenä luurin kouraan ja sanoin sijaintimme, jolloin vastauksena tuli: "Lähestytte kiellettyä aluetta, ottakaa heti 90 astetta pohjoiseen". No sitten otettiin ja painuttiin käsketty maili pohjoista kohden ja sitten taas oikealle kurssille. Oli ilmeisesti ollut taas uusi tuulipuiston rakennustyömaa, jota ei ollut kartoissa, missään kolmesta. Saavuttiin Nordeneyhin, taas, ja kunnon tuulessa, vastaan tuli iso englantilainen moottorijahti, töräytti meille torvea, kun olimme väylän vasemmassa reunassa, torvi kun oli, mehän tultiin purjeilla, en edes ehtinyt tööttään takas.
Lähtiessämme Nordeneystä, oli edellisen päivän tuullut kovaa, mutta halusin silti lähteä, ajattelin, että purjeilla ja moottorilla selvitään rannalta avoveteen. Kun ohitimme sataman kärjen ja kaarsimme sivumyötäiselle, alkoi tuuli oikuttelemaan ja välillä lakkasi täysin tuulemasta, mutta maininki ja aallot rullasivat monimetrisinä ja alla oli joskus vettä vain metrin luokkaa, nyt oli tosi kysymyksessä. Rajavalvonta, sar ja pilot -veneet olivat ulapan puolella rivissä vastaanottamassa meitä, jotka kuitenkin selvisimme hurjasta paikasta ja olimme kyllä ainoa vene sinä päivänä, joka lähti samaan suuntaan merelle, kohti Helgolandia, taas kerran.
Nyt oli Helgolandissa tilaa, joskaan ei liikaa, saimme taas veneen kiinni, kun piti vaihtaa paikkaa, tulisivat kerrankin ajoissa valittamaan. Tällä kertaa tutuistuimme saareen enemmin ja löysimme uusia shoppailukatuja, miten ne eivät löytyneet ekalla kerralla?? Kävimme myös suomalaisessa saunassa, uimassa, paikallisessa kylpylässä. Siellä oltiin kaikki samassa pukuhuoneessa, saunassa ja altaassa, naiset ja miehet keskenään. Oli mielenkiintoista jutella saksalaistyttöjen kanssa alasti saunassa, ei se ketään tuntunut haittaavan, vaikka yleensä siellä ei jutella, ollaan hiljaa. Saunassa ei heitetä vettä kiukaalle ja omat juomat pitäisi olla jos haluaa juotavaa, minulle tarjottiin yhdet oluet. Uimaan mennään uimapuvussa, vaikka me nyt taasen mentiin poreammeeseen ilman uikkareita, josta sitten lähtiessä kyllä huomautettiin, no kun muutkin olivat, juu juu. Kun olin suihkussa, tuli naisia myös suihkuttelemaan ja taasen samat suihkut miehille ja naisille. Lopuksi voisin sanoa, että tämä tapa sopisi kyllä suomalaisillekin, miksikäs ei?
Seuraavaksi päätimme mennä Kielin kanavaan, mutta Eider- joen ja kanavan kautta pohjoisesta. Sinne ei kyllä pidä mennä jos vähääkään tuulee mereltä päin, kymmenkunta mailia pujottelua hiekkasärkkien lomassa, ennen kuin tulee sulku, jonka jälkeen taas pujotellaan joessa olevan hiekan lomitse. Vuorovesikään ei lopu vielä ekaan sulkuun ja niimpä myös Tönning, kaupunki jossa piipahdimme, on vuorovesialueella ja satama kuivuu kokonaan aina välillä. Siinä me kökötimme saviliejussa, mutta vene pysyi hyvin pystyssä. Ei tänne kovin syvällä syväyksellä pääse ja olisi se liian hankalaa muutenkin, mutta 1,5m vielä menee, pitkällä kölillä varsinkin. Matka on yksitoikkoista, suluista pitää aina maksaa, noin 9 euroa meidän veneeltä (10.45m) ja sillat aukeavat tai sitten saa soitella torvea tai käyttää kännykkää, vhf ei pelaa kuin ekalla sululla. Mutta ei ole ruuhkaa, ei laivoja, rauhaisia pikku venekerhojen tai leirialueiden satamia edulliseen hintaan. Viimeisellä sululla, ennen Kielin kanavaa, piti sitten maksaa kielin pään sulutus ja se oli 8 euroa, sillä oltiinhan jo maksettu 3x9 euroa suluilla (+ "pikku amsterdamin" sulku 12,50e).
Käsi vhf on ihan ehdoton juttu sulutuksessa ja hyvät köydet ja koukut millä saa nopsaan kiinni, ehkä myös joku naara-ankkuri voisi olla, jonka voisi heittää kelluviin ponttooneihin ja vetää vene kiinni, virtauksia on etenkin, jos sulussa on myös iso laiva samanaikaisesti. Joillain veneillä oli paksu köysi sivuilla ja se onkin hyvä estämään kyljen raapiintuminen, myös lankku en ihan ehdoton juttu, lankku + fendarit. Lisää niksejä myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti