BELGIASTA VÄLIMERELLE LÄPI RANSKAN

Löysin laatikosta parit kartat ja kanavakirjat Ranskasta Välimerelle(Fluviacarte 6,9 ja 10) ja Imary M3, M13, M14.  Vuosimallia 2010. MYYTÄVÄNÄ, tee hyvä tarjous! Kuin uusia. Itsellä ei nyt ole aikaa lähteä kyseiselle reitille.

Morrilla vai värikoukulla?
Kevättä pukkaa, sen huomaa jo siitä, että morrilla tulee kalaa ainakin yhtä hyvin kuin värikoukulla. Tämä ilmiö on havaittavissa joka kevät ja varsinkin merialueilla. Nyt ahven syö sellaista katkan näköistä ja pikkukalojen osuus on nyt selvästi pienempi, ainakin niissä, joita olen nyt perannut. Saman havaitsin Naantalissa, pilkkikilpailuissa nyt viikonloppuna. Kun seurasin morrilla kalastavia, saivat he nyt hyvin kalaa. Seuraavan viikonlopun kisoissa on tiukka tilanne, kun kaikki kelpaa tai sitten ei mikään, jos ei ole syöntiä. Värikoukkupilkkijä voittaa vain, jos löytää äkäisen kalaparven ja saa olla rauhassa muilta. Morrilla kalastavilla taas pitää olla uskoa ja pitkää pinnaa.

GoPro kameralla(vanhempi malli), kalansilmäobjektiivi ja pikku sumentuma linssissä. Vene näyttää pieneltä ja mies väsyneeltä, aallokko kohtalaiselta. Kuvattu 2012 Itämerellä.

Nyt se selvisi sekin, mikä paukahti sunnuntaina kun lähdimme autolla kisoista kotiin päin. Mesen etujousi katkesi toiselta puolelta. Sprintterissähän on yksi lehtijousi edessä poikittain siellä kotelon suojissa. Nyt auto on pihalla pukkien päällä ja etuosa on irroitettu, no ei sentään koko etupää. Paljon oli pultteja otettava irti, ennen kuin sai sen jousen ulos, saa nähdä, saako sen vielä kotikonstein paikoilleen. Tämäkin vahinko siis tapahtui sunnuntaina???? Tosi musta sunnuntai siis.

MUSTA SUNNUNTAI

 Olin sunnuntaina pilkkikilpailuissa Raumalla, paikassa, jossa olen voittanut parina viimeisenä vuotena. Menin aamulla samoille paikoille, kalapaikkaa oli rajattu ja paras paikka jäi saavuttamattomiin, mutta viimevuotinen kalapaikka oli alueella, sinne. Meitä pilkki siinä pitkälti toistakymmentä pilkkijää, en nähnyt kenenkään saavan mitään. Pari tuntia siinä vierähti ja nykyn nykyä ei ollut tai kalaa tullut, tapsipilkkiä heiluttelin. Hermo petti ja lähdin pois, ISO MOKA. Raumalla kun kala alkaa syömään vasta juuri ennen kahta, siis ihan kisan loppuminuuteilla. niin siinä sitten tapahtui, että en saanut yhtään ahventa, nollatulos, huh huh. Siellä ne kalat kuitenkin olivat, voittaja sai kalat melkein samasta paikasta, mistä itse lähdin pois. Kun kala ei syö, se ei syö mitään. Näin Raumalla. Toipuukohan tästä koskaan? Ei se sitten onnistunutkaan tapsipilkillä, takaisin siis värikoukkupilkintään.

Käväistiin sitten pikaisesti pilkillä maanantaina. Taivassalon Ihattulaan mentiin ja lunta oli satanut koko yön, mitenköhän käy. Jakaannuimme kukin tahollemme, hyviä kalapaikkoja koluamaan. Kalaa kyllä oli, Isolla Vim-pilkillä (55mm) ja kasin värikoukulla(oranssi/vihreä ja oranssi/kelta) kiskoin ahvenia kymmenen kilon verran, Niki sai 15 kiloa isoja körmyjä, meillä muilla oli pienempää kalaa, väärässä paikassa taas. Tänään on fileerauspäivä, sen verran tuli kuitenkin kalaa.

Harjoittelin tapsipilkillä...

Viides ykkössija!
Lauantai meni jälleen pilkkikilpailuissa. Ja kun vauhti on päällä ja tulostakin syntyy, niin mikäs sen mukavampaa. Kilpailut oli Paraisilla, Bläsnäsissä, paikassa, jossa en ole koskaan ennen ollut kalassa. En yleensä käy sekakalakilpailuissa, vain ahven kelpaa, mutta nyt kun ei muita kisoja ollut. Katsoin kartasta paikan, mistä aloitan, loppu oli arvailua. Siinä poukamassa oli kalaa, mutta myös monia kalamiehiä, joten siirryin takaisinpäin erään kallion juurelle. Ahventa nousi mukavasti pitkin reunaa, kunhan vain pysyi reunalla. Kallion reunalla oli suuria syvyysvaihteluita koko matkalla ja yritin pysyä matalassa, koska pilkkini toimii paremmin matalalla. Viimeisen vartin aikana sain vielä yhden ajoahvenparven kohdalle ja siitä ne voittokalat sitten nousivatkin. Värikoukulla ja kirkkaalla pilkillä tuli kalastettua, vaikka kokeilinkin tapsia pikaisesti ja jopa morria hätäpäissäni, mutta värikoukku on mun juttu. Kalaa oli lopuksi yli yksitoista kiloa ja kaikki ahvenia.

Tällä viikolla olen tehnyt purjehdusmatkasta elokuvan, mahtuu typistettynä kahdelle dvd-levylle. Nyt on ikuistettu matka Suomesta Hollantiin kanaville ja takaisin. Vaikka purjehduksesta on vaikea saada mielenkiintoista filmiä, niin laitoin mukaan paljon selostusta jutuista joita tuli vastaan. Videolla näkyy myös selvästi matkan vaativuus ja se kuinka olimme väsyneitä ja paljon muutakin. Olisi kiva nähdä vastaavia koosteita ja vertailla filmejä, mutta ei niitä kai niin paljoa ole tehty ja jos on niin ovat omissa piiloissaan. Jos joku tämän haluaa katsoa, niin ottakaa yhteyttä, niin eiköhän se jotenkin onnistu.

Hankin öljylampaun kirpputorilta. Mutta millainen lasi on kyseisessä Brennerissä ollut? Jos joku tietää tai on valokuvaa, linkkiä yms. niin laittakaa meiliä. Myös sydän puuttui, mutta sitä saanee vielä jostakin.

"No lasi pitäisi siis olla tässä polttimessa suoraa mallia ja esim. sellaisissa joissa on liekinlevitin, on se pyöreämpi mallinen lasi, näin opiskelin netistä. Lasejakin saa vielä kaupoista ja sydännauhaa. Lasit maksavat siinä kympin ja enemmän ja nauha alle kympin. Lämppuöljyä ja valopetroolia on monen tuoksuista, valitse tuoksuton jos löytyy, on välillä karsea lemu jos on väärä aine säiliössä."

Kirjat eivät ole enää myynnissä. En saanut kunnon tarjouksia uusista kirjoista, joita en ehtinyt edes käyttämään, mutta kun tuo elämäntilanne hettelehtii päivittäin, niin antaapi olla hyllyssä ja kattellaan josko sittenkin....., ompahan ainakin satamakirjat valmiina. Hyvä satamapaikka on ikuisesti hyvä, kunnes sinne ei enää saa ankkuroitua tai se maksaa liikaa, niin kuin nyt jo useimmissa paikoissa on käynyt. Olisimpa elänyt 50-luvulla.
Tekisi mieli viedä kommentoida niitä juttuja, joissa mietitään työttömien tuomista Suomeen?????? Vaan tämähän on veneily ja jotenkin edes veteen liittyvä saitti, niin antaa jokaisen itse miettiä tuotakin asiaa.

Hollannissa kyllä sillat avautuvat, mutta turha odottaa että valot vaihtuvat.

( purjehdusta myös täällä: http://www.syproaina.profiili.fi )

Viikonloppu meni harrastuksien parissa, pilkkikilpailut lauantaina Myllyojanlahdella Pyhäjärvellä ja sunnuntaina Taivassalossa.

Lauantai oli hieman vaikea päivä minulle, kun olin ollut pari edellistä päivää viruksen kourissa ja mikään ei pysynyt sisällä, kunto heikkeni ja nestehukka vaani. Olin kuitenkin luvannut kuskata poikia kisoihin, joten olihan se mentävä.
Otin alun rauhallisesti ja hiljalleen kävelin siirtymajan puitteissa Lahnasaaren kupeeseen. Sain olla hetken rauhassa ja jo kolmas reikä antoikin kaloja. Olin laittanut kirkkaan pilkin ja oranssi-kelta-oranssi värikoukun valmiiksi ja se osottautui hyväksi valinnaksi. Tiesin, että syönti on heikompaa, kun on aurinkoista ja ensimmäistä kalaa pitikin houkutella pitkään. Kun "pään" sai auki, tuli pieniä ahvenia sitten jopa pari kiloa avantoa kohti, joskus jopa kolmekin kiloa. Ehdin kalastamaan yhden paikan, kunnes ympärillä alkoi kuhina, niimpä käväisin pikku lenkillä kauempana. Sain sieltäkin yhden "putken", mutta sitten oli palattava takaisin ja kalapaikalla alkoi olemaan jo ruuhkaa. Toiset olivat siirtyneet ulommas, mutta minä lähdin toiseen suuntaan ja löysin vielä pari "kalareikää", kunnes sakkia oli taas liikaa ja kisa-aikakin oli loppumassa.
Lopputuloksesta olin aika yllättynyt, että minun kymmenen kiloa riitti yleisen sarjan voittoon. Täytyy toki mainita, että värikoukku-guru Erika sai 11 kilon paikkeilla ja oli minua hivenen parempi. Olin kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen, olinhan puolikuntoinen jo lähtiessä.

Sunnuntai
Taivassalon Luodonpää ei ole koskaan ollut suosikkini. Matalaa lahtea ja yleensä vaikea värikoukkupaikka. Kun en koskaan ole saanut sieltä mitään huimaa tulosta, lähdin aamulla liikenteeseen" tutkailevin mielin". Kun lähtö tapahtui, saapastelin rauhallisesti ja katselin vanhoja jälkiä jäällä, joku oli selvästi käynyt harjoittelemassa. Ensin jäljet olivat harvassa, avannot pitkien matkojen päässä toisistaan. Kapeikon kohdalla ja sen jälkeen, oli avantoja kairattu jo lähekkäin ja siitä päättelin, että kalaa oli ollut paikalla. Jäin siis aika lähelle lähtörantaa, ja pari muutakin kovan luokan pilkkijää jäi samoille alueille. Ekasta avannosta tulikin sitten heti kolmesatanen ja perään muutama pienempi, vierestä viisisatanen ja taas pari muuta. Sain kaksi-kolme kiloa kalaa nopeasti, mutta sitten kala hävisi. Kärsimätön kun olen, lähdin eteenpäin ja tein kilometrin lenkin melko nopsaan, en saanut juuri mitään. Päätin palata alkuun. Kun saavuin takaisin, oli yhdellä naisella jo kaksi muovikassillista isoja ahvenia. Tein avannon siihen viereen, nyppi ja nyppi, vaan ei jäänyt. Kysyin, että mikä värikoukku hänellä oli, mutta eipä hän sitä kertonut. Vaihdoin oitis pilkkiä ja koukkua ja kas, heti otti parani. Siitä tulikin sitten yli viisi kiloa isoa ahventa. Nyt alkoi kisa, jokainen kairasi reikiä viereen, heti kun näki jonkun saavan kalaa, minäkin onnistuin saamaan muutaman hyvän kalareijän. Kun kalantulo väheni, väki siirtyi morrittelemaan ja se oli virhe. Minä siirryin ulommas ja jatkoin värikoukulla ja sain kalaa hyvin, paikkaa piti vain jatkuvasti vaihtaa. Lopuksi asetin itselleni tavoitteen, pakki täyteen ja sain sen juuri ja juuri täyteen, hivenen yli 20 kiloa nättejä ahvenia. Se oli päivän paras tulos, mutta kyllä sai tehdä töitäkin. Ottipeli oli sama kuin edellisenä päivänä.

 Kolmasosa fileerattu.

 Ahvenen ravintoa Taivassalossa, pikkukaloja.

Tikkuaski vertailukohtana.