( purjehdusta myös täällä: http://www.syproaina.profiili.fi )

Viikonloppu meni harrastuksien parissa, pilkkikilpailut lauantaina Myllyojanlahdella Pyhäjärvellä ja sunnuntaina Taivassalossa.

Lauantai oli hieman vaikea päivä minulle, kun olin ollut pari edellistä päivää viruksen kourissa ja mikään ei pysynyt sisällä, kunto heikkeni ja nestehukka vaani. Olin kuitenkin luvannut kuskata poikia kisoihin, joten olihan se mentävä.
Otin alun rauhallisesti ja hiljalleen kävelin siirtymajan puitteissa Lahnasaaren kupeeseen. Sain olla hetken rauhassa ja jo kolmas reikä antoikin kaloja. Olin laittanut kirkkaan pilkin ja oranssi-kelta-oranssi värikoukun valmiiksi ja se osottautui hyväksi valinnaksi. Tiesin, että syönti on heikompaa, kun on aurinkoista ja ensimmäistä kalaa pitikin houkutella pitkään. Kun "pään" sai auki, tuli pieniä ahvenia sitten jopa pari kiloa avantoa kohti, joskus jopa kolmekin kiloa. Ehdin kalastamaan yhden paikan, kunnes ympärillä alkoi kuhina, niimpä käväisin pikku lenkillä kauempana. Sain sieltäkin yhden "putken", mutta sitten oli palattava takaisin ja kalapaikalla alkoi olemaan jo ruuhkaa. Toiset olivat siirtyneet ulommas, mutta minä lähdin toiseen suuntaan ja löysin vielä pari "kalareikää", kunnes sakkia oli taas liikaa ja kisa-aikakin oli loppumassa.
Lopputuloksesta olin aika yllättynyt, että minun kymmenen kiloa riitti yleisen sarjan voittoon. Täytyy toki mainita, että värikoukku-guru Erika sai 11 kilon paikkeilla ja oli minua hivenen parempi. Olin kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen, olinhan puolikuntoinen jo lähtiessä.

Sunnuntai
Taivassalon Luodonpää ei ole koskaan ollut suosikkini. Matalaa lahtea ja yleensä vaikea värikoukkupaikka. Kun en koskaan ole saanut sieltä mitään huimaa tulosta, lähdin aamulla liikenteeseen" tutkailevin mielin". Kun lähtö tapahtui, saapastelin rauhallisesti ja katselin vanhoja jälkiä jäällä, joku oli selvästi käynyt harjoittelemassa. Ensin jäljet olivat harvassa, avannot pitkien matkojen päässä toisistaan. Kapeikon kohdalla ja sen jälkeen, oli avantoja kairattu jo lähekkäin ja siitä päättelin, että kalaa oli ollut paikalla. Jäin siis aika lähelle lähtörantaa, ja pari muutakin kovan luokan pilkkijää jäi samoille alueille. Ekasta avannosta tulikin sitten heti kolmesatanen ja perään muutama pienempi, vierestä viisisatanen ja taas pari muuta. Sain kaksi-kolme kiloa kalaa nopeasti, mutta sitten kala hävisi. Kärsimätön kun olen, lähdin eteenpäin ja tein kilometrin lenkin melko nopsaan, en saanut juuri mitään. Päätin palata alkuun. Kun saavuin takaisin, oli yhdellä naisella jo kaksi muovikassillista isoja ahvenia. Tein avannon siihen viereen, nyppi ja nyppi, vaan ei jäänyt. Kysyin, että mikä värikoukku hänellä oli, mutta eipä hän sitä kertonut. Vaihdoin oitis pilkkiä ja koukkua ja kas, heti otti parani. Siitä tulikin sitten yli viisi kiloa isoa ahventa. Nyt alkoi kisa, jokainen kairasi reikiä viereen, heti kun näki jonkun saavan kalaa, minäkin onnistuin saamaan muutaman hyvän kalareijän. Kun kalantulo väheni, väki siirtyi morrittelemaan ja se oli virhe. Minä siirryin ulommas ja jatkoin värikoukulla ja sain kalaa hyvin, paikkaa piti vain jatkuvasti vaihtaa. Lopuksi asetin itselleni tavoitteen, pakki täyteen ja sain sen juuri ja juuri täyteen, hivenen yli 20 kiloa nättejä ahvenia. Se oli päivän paras tulos, mutta kyllä sai tehdä töitäkin. Ottipeli oli sama kuin edellisenä päivänä.

 Kolmasosa fileerattu.

 Ahvenen ravintoa Taivassalossa, pikkukaloja.

Tikkuaski vertailukohtana.