Sukelluskalastusta
Käväistiin Helsin....(kalapaikat salaista tietoa) edustoilla katsastamassa kalatilannetta. Vesi oli kovin viileää ja kalat makoilivat niissä vähissä lämpimissä paikoissa. Muutama iso ahvenkin näkyi kun ui aivan rantoja, siis alle metrin vedessä olivat lämmittelemässä. Veden lämpötila muuttuu nyt heti kun tuuli kääntyy ja kalat vaihtavat paikkaa. Vähän erilaista kuin Välimeressä tai Atlantin aaltojen alla. Ahventa sai kytätä ahvenruohoissa, 1-2m syvyydessä, jos mielii saalista. Painoja pitää olla reilusti, jotta pysyy pohjassa liikkumatta ja näkyvyys on pari metriä.
Tuleviin Euro-Afrikan kisoihin osallistuvat ovat nyt lujilla kalan löytääkseen. Kovalla uimisella ehkä pärjää, mutta jos ajaa veneellä kalapaikalle ja jää siihen, on peli todennäköisesti menetetty. Suomen joukkueella on nyt näytön paikka, vaikka parhaansa kyllä pistävät muutkin.

Juhannus 2013
Näillä näkymin "laivamme" löytyy Björkön oivasta luonnonsatamasta. Pulikointi järvessä, grillausta ja laikottelua ja smalltookkia kanssaveneilijöiden kanssa. Periunteiset saaristotanssit jäänevät nyt väliin, mutta mistä sitä koskaan tietää, minne tuulet veneemme kuljettavat. Miehistön paiskiessa töitä, on kesän" reissu" vielä tekemättä, no ehtiihän sitä vielä.

Saslik pyttyihin
Ostin viitisen kiloa sian lapaa, juuri sopivan rasvaista saslik-vartaisiin. Osa on jo marinoitu ja osan marinoin tänään tai huomenna. Marinoituna liha säilyy ämpärissä, pilssin viileydessä mainiosti muutamia päiviä. Kunnolla marinoitu liha kypsyy nopeasti ja on maukasta. Perinteisesti olen käyttänyt marinaadissa etikkaa ja vettä ja öljyä, sipulia ja valkosipulin kynsi ja pippuria, ehkä jokin maustesekoituskin vielä maun mukaan. Etikkaa vain vähän, että maistuu ja toimii säilöntäaineena. Ripaus sokeria tekee myös ihmeitä marinaadissa. Rasvan pitää kypsyä kunnolla ja olla rapeaa, ei sitkeää purukumia. Liian kuiva liha on mielestäni kelpaamatonta saslikiin, rasvan pitää tiristä ja lihan pitää olla mehukasta, siis unohda fileet.

Kivikosta irti päätyämme lähdimmekin kohti Hankoa. Oli jo menetetty aikaa sumun ja matalikoiden ja ukksen tähden, joten nyt välillä kotiin päin. Pitkän vastatuuliosuuden päätteeksi pääsimme Itäsatamaan noin. puoli kaksi yöllä. Aamulla tiedustelin satamamaksun hintaa, kun tulimme tänään, mutta aikaisin? Ei auta, sama maksu, eli yli 30 jalkaiselta veneeltä 27 euroa. Hinta toki sisältää saunan ja suihkun, veden ja wc:n. Sähköstä rosvotaan 5 euroa (olisiko kotona sähkön hinta siinä 20c/kilovattitunti), joten viidellä eurolla saisi siten 25 kWh, ihan vain vertailun vuoksi, sillä lämmittää omakotitaloa viikon.
 Olen monta kertaa kuuluttanut, että kyllä nämä sataman kulut on katettava jostain muusta pussista kuin niiden vähien veneilijöiden, jotka täälläkin käyvät, ovathan nämäkin paikat verovaroilla tuettuja. Ihme ei liene sitten sekään, että Hanko kuuluu nyt listattuihin "vararikkokuntiin", minäkin vien vähät kolikkoni seuraavaksi muualle jos veneen laituripaikka yöksi maksaa kohta saman kuin hotelliyö aamiaisineen. Kun otetaan huomioon, että jo joka kymmenes suomalainen on työtön, jää veneily mitä suuremmissa määrin kohta "hyväosaisten" eli rikkaiden harrastukseksi tai sitten kausi supistuu viikkoon tai kahteen. Jos Keski-Euroopassa on ruuhkaa ja varaa nostaa hintoja ahneuksissaan, niin meillä nyt tuskin on liikaa tulijoita ja ne muutamat eivät pysty satojen tuhansien eurojen sataman rakentamista maksamaan. Kunnan isät ja äidit, järki käteen!
Hinnoista ei usein puhuta veneilijöiden kesken, mutta moni veneilijä maksattaa kyllä laituripaikkansa ja muut veneen kulut yrityksensä kassasta, jos on yrittäjä, ja muitakin kepulikonsteja tiedän. Duunarilla ei ole moista etua, jos yritys ei maksa osaa palkasta "etuina", niin kuin tehdään ja työttömällä ei jää käteen kuin kaluttu luu.
Että oliko raskas matka viime yönä, kysy vaan, he he.

Suunta kohti luonnonsatamaa jatkuu...

Karilleajo Virossa, Vormsin saaren länsipuolella.

Näin siinä taas pääsi käymään. Olisi pitänyt vain ajaa väylällä, ei yrittää oikaista. Kartan mukaan vettä oli vaikka muille jakaa, eikä kiviä tai muutakaan. No mentiin purjeilla hiljalleen vastatuuleen ja huomasin että näyttää matalalta ja samassa veneen pohja jo otti kiinni ja siihen jäätiin. Pyrjeet alas ja pakkia, ei lähde liikkeelle, uudelleen ja uudelleen, ei liiku. Pelastuspuku päälle ja minä menin veteen, työnsin sivusta ja katsoin, että vettä riittää takana. Niki veti kaasun täysille ja pakitti, jolloin vene irtosi ja minä jäin roikkumaan laidan väärälle puolelle. Pian minut kuitenkin hinattiin ylös veneeseen ja nyt jatkoimme tähystäen läpi karikkoisen alueen kohti väylää. Kaikesta teki vielä jännittävämpää sakea sumu joka laskeutui taas päällemme. Eilen oltiin parkissa ja odotimme, että ukkonen menee ohi ja aamulla odotimme sumun väistyvän. Alkaa olla rasittavaa tämä Eestissä purjetiminen.  Suunta on nyt kohti Itä-Koilista.

Haapsalussa löhöillään, eilen oli tosi kuuma ja yöllä meni yli sade- ja ukkoskuuro ja tuuli yltyi hetkessä. Nyt olisi tarkoitus lähteä pohjoiseen, mutta kun tuuli onkin jo pohjoisesta, niin katsotaan minne pääsee. Muutaman päivän voisi vaikka sukeltaa ja kalastaa kampelaa ja odottaa tuulien kääntymistä, mutta Haapsalu on nyt nähty.
Mitä jäi mieleen Haapsalusta? Kivan näköinen Virolainen kaupunki linnoineen ja vanhoine rakennuksineen modernien rakennusten joukossa. Venesatamat vähän liian kaukana keskustasta ja mitään suurta juhlan tuntua ei satamassa ainakaan vielä ollut, ei oikeastaan mitään. Kun vertaillaan muita Euroopassa sijaitsevia kaupunkisatamia, ovat ne yleensä hyvin vilkkaita, täällä on toisin, on rauhallista. Pieni uimaranta, huonompi kuin Dirhamissa, mutta vesi paljon lämpimämpää. Ankkuroida voisi kun menee matalikolle, jos uskaltaa tai kokee sitä tarvitsevansa, tilaa on, mutta veden syvyyttä ei. Satama-allas ei ole sekään kovin hyvä yli kahden metrin syväyksillä, meille ihan ok.

Ote virolaiselta sivulta kalastuksesta:

Kalastuslupa maksaa vuodeksi 20 e !  Suomessa taitaa molemmat luvat, viehelupa ja valtion kortti, olla jo melkein satasen yhteensä.

Haapsalussa ollaan. Piti käväistä Tallinnassa, mutta jouduimme kovaan ukkosmyräkkään ja päädyimme sitten 20 m/s tuulien saattelemana Dirhamiin. Dirhamin satamassa on nyt uudet sauna ja suihkut, hyvä laituri ja toki mahtava hiekkaranta. Kauppakin toimii kolmensadan metrin päässä, vaikkakin ihan pikkukauppahan tuo on.

Haapsaluun lähdettiin parin päivän päästä, kun yksi päivä meni koneen dieselpumppua irroittaessa, oli pieni dieselvuoto. Ja sehän oli taas valtava homma, kun piti purkaa suurin osa koneen lisälaitteista ja osista pois tieltä, että sai pumpun irti. Tämä Haapsalu on oikea pikku lomaparatiisi, sellainen Virolainen paratiisi. Grand Holm marinakin tarjoaa vielä toistaiseksi pelkän venepaikan, ilman sähköä tai suihkua yms. ilmaiseksi ensimäiset kolme vuorokautta ja se tarjous kyllä käytetään.

Ilma on nyt aika kuumaa, veneessä mittari näyttää 32 astetta ja ulkomakin on melkein sama varjossa. Sukelluskisat jäi nyt käymättä, sen rajuilman vuoksi, mutta onhan täällä muutakin, historiallisia kohteita ja mukavia ihmisiä ja paljon muuta.