Nyt on vene purettu siitä valtavasta tavaramäärästä, joka oli mukana, olihan tarkoitus olla lähes omavarainen koko vuoden ajan. Paljon oli sellaista mukana, mitä ei tarvittu ja jotakin uupui, mitä olisi tarvittu. Tilan puute oli aika rasittavaa, ainakin kun yrittää siivota ja tavaraa on joka nurkassa. Jos on varaa, niin silloin voi turvautua paikallisiin varaosaliikkeisiin, mutta kauempana merellä tämäkään ei toimi, joten ainakin ns "elintärkeät" toiminnot pitää turvata jollain, tuplasyysteemeillä, varaosilla ja taidolla vaihtaa osat, tai idioottivarmoilla osilla, jotka eivät hajoa koskaan. Huomsain, että kaikki hajoava hajoaa nopeasti ja sen jälkeen ei oikeastaan mikään hajoa, ellei vika ole käyttäjässä, joten alkumatkan vaikeuksiin saa näköjään varautua.

Nettiyhteys tuotti päänvaivaa meidän matkalla. Saksassa sai ostettua prepaid-liittymän joka toimi omassa kortissa, tietokoneessa moitteetta, eikä rasittanut budjettia liikaa. Pelkkien satamien wlan-yhteyksien kanssa leikkiminen oli turhauttavaa, toki ne toimivat hyvin monissa satamissa, mutta eivät merellä olessa. Sääfax sekoili koko ajan, mikä oltiin Saksassa ja Hollannissa, taas toimii, kotilaiturissa, mikä lie ongelma? Autopilotin kanssa on aina jotain, vaikka usein se on kiinni purjeiden tasapainosta/trimmistä tai aallokosta. Vaikka aallot estivät meiltä menon, eivät ne olleet lähelläkään Färsaarten aallokkoa jossa olimme 2009. Jos aalto väänsi venettä silloin ja kovaa, nyt lähinnä tuuli käänsi venettä kun purjeita oli liikaa aina puuskien yllättäessä, aallot eivät venettä kääntäneet. Vaikeutta tällä matkalla lisäsi rantojen mataluus ja jatkuvat SW-tuulet, jotka yltyivät aina koviksi tai jopa galeksi. Rantaan tulee usein 10 mailin lisämatka mereltä ja se matka voi koitua kohtaloksi kaatuvissa ja rullaavissa aalloissa, hiekkasärkkien vaaniessa pohjaa metrin päässä kölistä ja välillä jopa lähempänä. Aikaa kuluu satamaan ja pois ajoon aivan liikaa, varsinkin jos haluaa purjehtia vain valoisaan aikaan. Oman lukunsa tuo jatkuvat sateet, jos osuu sellainen kausi kohdalle, ja vettähän tulee sitten kerralla ja paljon, ukkoskuuroista puhumattakaan. Onneksi olimme ainoan ukkoskuuron laiturissa, lähellä Amsterdamia. Oli kokemus kuvata salamointia valtavien jyrähdysten säestäessä, tosin meidän taidoilla ei kuvista monikaan onnistunut.

Yökuva Pohjanmereltä, valoja riittää, mennäkkö ohi oikealta, vasemmalta, väistää, tai......???

Vaikka tänään satoi jo lunta ja maa on valkoinen, on pikku pakkanen, aion vielä tehdä muutaman lenkin veneellä. On aikaa, ei työtä, lopetinhan miltei parikymmentä vuotta kestäneen leikkimisen yrittäjänä ja odotankin nyt uusia haasteita.