Kokeilin viime viikonloppuna laituripilkkimistä, oikein kilpailumielessä. En ole juuri laiturilla pilkkinyt, mitä nyt joskus jossain, missä on ollut paljon kalaa ja hyvä syönti, mitä ei juuri Raisiosta löytynyt. Taisi tulla jumbosijoitus, en vielä tiedä tarkkaan. Sain muutamia salakoita ja muutaman pienen pasurin. Naantalin kisassa sain sentään muutamia ahvenia. Raisiossa on myös laituripilkin SM-kisat tulevana sunnuntaina, joihin päätin osallistua.
 Kalaa pitäisi osata ottaa pienellä morrilla tai tapsipilkillä, surviaisella syötettynä, myös pelkkä valkoinen kärpäsen toukka on poikaa. Kun kävin treenaamassa, otti pasuri vauhdikkaasti juuri valkoiseen kärpäsen toukkaan ja vieheenä oli tapsimorri, siis paino ja koukku viisi senttiä koukusta. Treeneissä sain kolmisenkymmentä kalaa nopeasti, mutta nyt ei ollut vieressä muita kalamiehiä. Näissä kisoissa ratkaisee arpa sen, missä paikassa aloitat ja se saattaa ratkaista myös koko kisan, joten myös tuuria tarvitaan. Pelkkä tuuri ei kuitenkaan selitä sitä, miten aina samat nimet saavat hyvin kalaa, joten taitoa myös pitää olla.
Pilkkityyli voi olla sellainen, että syöttiä makuutetaan pohjassa tai aivan sen tuntumassa, joskus kalaa saa puolesta välistä, nk. välivedestä. Morria ei juuri uiteta, joskus se nostetaan ylös mudasta ja silloi saattaa napata. Kun on syönti päällä, riittää kun syötin saa sinne, missä kalatkin ovat. Pari kiloa on jo hyvä tulos, muutama sata grammaa pitäisi ainakin saada, mutta voi taas jäädä pariin kalaan. Isoja lahnoja ja kuhia tulee ehkä myös, onnellinen se joka niitä saa.
Vapana käytetään max. metrin mittaista pikkivapaa herkällä ja joustavalla kärjellä, näin suurenkaan kalan isku ei katkaise siimoja. Haavi on myös syytä olla mukana, että ei käy niin kuin minulle Naantalin kisassa, menetin kilon kaloja parissa minuutissa. Siimana on 0.08-0.18 mm monofil, joillakin kuitusiimaa. Koukkukoko on pieni, 16-12, joskus isompikin ja morrin värinä kulta tuntuu olevan yleisin.
Tässä siis kokemukseni pilkkimisestä laiturilla.