Unohdan aina välillä, eiväthän kaikki ole veneilijoitä ja purjehtijoita, no sitä voi oppia, paha olo tulee jokatapauksessa isossa mainingissa ja varsinkin sisätiloissa touhutessa, siihen tottuu ja lääkkeet on keksitty ja niitä myös käytetään jos tarvis.
Päivämatkat ovat päiväaikaan tehtyjä matkoja ja yöt ollaan satamissa tai ankkurissa. Satamissa on mukavaa, yleensä, ei keinuta, siis yleensä ja ankkurissa ei keinuta Itämerellä tai joillain hyvillä ankkuripaikoilla, siis yleensä. Yön yli purjehdukset ovat toinen luku, silloin joku ohjaa ja muut nukkuu jos nukuttaa. Toki päivälläkin on jokaisella omat ohjailuvuoronsa, mutta silloin on seuraa, jos on. Yöllä on siis jännittävää, mihin tottuu ja kohta on tylsää, jos on. Kovassa kelissä yöllä onkin jo extremeä ja siitä en niin tiedä vielä, tai tiedän, mutta ei ollut niin pimeää, joten se ei tuntunut missään, kun olin niin väsynyt, että en edes ole varma muistanko vai en.
Kamera on ihan must. Muistaa parhaat palat vielä vuosienkin päästä, usein kamera vaan on laukussa kun tapahtuu ja kun kamera on kädessä ei tapahdu, ja myrskyssä sen unohtaa.
Mikä se vie miestä merelle? Se rauhallisuus, kiireettömyys, uudet kokemukset ja ne maisemat, ei voi edes kuvilla sanoa. Lähde mukaan ja totea itse.