Olen veneessä, asun veneessä ja kalastan siikaa. Olen Nauvon saaristossa, ankkurissa "jossain" lahdessa ja siikaonki on vedessä. Sain eilen viisi nättiä siikaa ja pari "isoa" karkuutin, siimakin katkesi kerran. Tänään olen jo saanut yhden, mutta uskoisin niitä vielä nousevan. Aika yksinäistä puuhaa tämä yksin "seilaaminen" ja kun on yksin, ei viitsi aina nostaa ankkuria ja vaihtaa maisemia, niin tämä siikaonkiminen tuo vaihtelua. Illalla katsoin Suomi-Saksa jääkiekko-ottelun televisiosta, mielenkiintoinen ottelu, mutta en nähnyt sitä kaikkea, koska aina välillä piti ottaa siika ylös merestä. Onneksi on veneessä hytti, josta voi seurata onkea, samalla siemaillen teetä kaminan lämmössä, on se vaan niin kylmää tuo vesikin vielä ja ilma ihan jäätävää täällä merellä. Siika siis syö jo, joten onget esiin.
Itse käytän Mustadin tapseja, kasin koukulla, sivuväärä koukku ja hollantilaisia matoja. Tapsi on noin 40 cm ja sitten on myös paino, ja leikari. Siima juoksee painon läpi ja toppaa sen 40 cm ennen koukkua. Kun kala imaisee matoa, saa kala ensin löysiä, kunnes on myöhäistä. Tällainen pohjaonki siis. Sen heitän pohjalle makaamaan ja jos se osuu puhtaalle pohjalle, tulee kalaa, jos se menee räpeikköön, ei yleensä kalaa tule, tarkista siis usein. Ja kilon kala tarvii haavin, tuli todettua, kun ei ole haavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti