"Pikku kaljanhakureissu"

ja keli kovenee kohti Tallinnaa, kovin vauhtisurffi oli 10,6 solmua, kun yleensä mennään viittä! Keulassa pari purjetta virsikirjalla, toinen puomitettuna ja isossa kaksi reiviä. Pakko pitää painetta keulassa, muuten autopilotti ei jaksa pitää kurssia. Kun loppumatkan tulin pelkällä isolla, niin luulempa, että enää mikään ei tunnu missään, oli se yhtä hel..., joten oppia ikä kaikki.

Tallinna madal ja sieltä näkee Tallinnan edustan aalto- tilanteen, minulle osui juuri tuo piikki. miksiköhän se aina tuppaa minun kohdalle?

Levankivaunun säätököysi koki kohtalonsa, kolmasti.

Nyt ollaan Piritan satamassa Tallinnassa. Kyyti oli kesän hurjinta, 3,5-4m aallot ja takatuuli loivat yhdessä dramatiikkaa ja vähä muutakin. Muutaman kerran puomi pääsi yllättämään, väistin, mutta räminä ja kolina oli sitä luokkaa, jotta pitänee tarkistaa takila ennen lähtöä takaisin. Korjailin juuri kaidetolpan kiinnityksen ja avasin kuoharin, joten kyllä se siitä. Pieniä vaikeuksia oli reivaamisissa, yksin kun olen nyt liikkeellä, mutta ei siinä sen kummempaa käynyt, pikku kolhuja ja sormi taas turvoksissa. "Parempi sormi kuin nuppi turvoksissa."